Elämää Villa Kesälahdessa

Kevättä ilmassa!

2012-03-01T05:29:00.003-08:00

Meillä on herätty jo kaamoksesta muutamien ihanan aurinkoisten päivien ansiosta. Tänään sain lisää piristäviä uutisia kun Kitillä alkoi viimein juoksut! Kihlajaisia vietetään siis parin viikon päästä Jyväskylän suunnalla. En pääse itse mukaan pirskeisiin, mutta toivon todella paljon onnea Kitille ja Sisulle, ja jään odottelemaan josko saatais nauttia taas pikkupentujen vipinästä 3,5 vuoden tauon jälkeen. Vähillä yöunilla ollaan menty jo viimeiset puoli vuotta, joten tilanteen rankempaan puoleen ollaan jo hyvin harjoiteltu ja valmistauduttu.

Jos kaikki pennutussuunnitelmat onnistuvat, niin tänä vuonna otan yli kolmen vuoden pennutustaukoa urakalla kiinni, sillä suunnitteilla olisi kolme pentuetta. Viime vuosien hiljaiselo on johtunut suurelta osin rakennusprojektistamme, ja nyt on jo sellainen tilanne että whippet-tyttöseni eivät tästä enää nuorru, joten on aika alkaa tuumasta toimeen. Pitan kohdalla on tosin odotettu myös sen sydämessä olevan sivuäänen kehittymistä. Pitalla todettiin jo pari vuotta sitten sivuääni sydämessä, mutta rakenteessa tai toiminnassa ei ollut mitään selkeää sivuäänen aiheuttavaa syytä, joten sydän ultrattiin puolen vuoden välein yhteensä 4 kertaa kahden eri kardiologin toimesta, jotta mahdollinen patologinen löydös olisi sieltä ajan ja iän myötä tullut esille. Nyt helmikuussa Pita kävi viimeisimmän kerran vinttikoiria paljon ultranneen Seppo Lambergin luona Lahdessa, ja sai "terveen" paperit. Sivuääni sillä siis edelleen on, mutta se ei ole muuttunut miksikään, eikä äänelle edelleenkään löydy selitystä, vaan sydämen toiminta ja rakenne, sekä mittausarvot ovat aivan normaaleja, joten sivuääni tulkitaan fysiologiseksi, ei patologiseksi sivuääneksi.

Omasta äitiyslomasta ja hoitovapaasta otetaan siis kaikki hyöty irti, ja hoidellaan nyt kaikkia kaksi- ja nelijalkaisia pentuja tämä vuosi. Kitin ja Pitan lisäksi tarkoitukseni on astuttaa oma Lumi, joka jäi syksyllä tyhjäksi onnistuneesta sulhastapaamisesta huolimatta. Lumin juoksujen pitäisi ilmaantua huhtikuun alun tienoilla, eli jo kuukauden päästä. Sulhanen on vielä vähän mietinnän alla. Kesäksi ei siis tarvitse varmaankaan suunnitella kauheasti lomareissuja tai muutakaan ohjelmaa, mutta mielelläni touhuskelen tämän kesän kotona oman pihan ja puutarhan laiton parissa, sen mitä pentujen hoidolta ehtii.

Sisustaminenkin on ollut mielen päällä, sillä pidin viikko sitten naistenillan, johon saapui esittelemään Zelected by Houze -tuotteita Sisustus ja Sepustus blogin kirjoittaja Soile. Tilattavaa löytyi tietysti enemmän kuin lompsa olisi kestänyt, mutta on se vaan niin ihanaa nähdä kaikki lyhdyt yms. omaan huusholliin sijoitettuna, kun kaikki tuntuivat kuuluvankin juuri niihin paikkoihin. Oli oikein mukava ilta jutustella hyvässä naisseurassa, näitä voisi ottaa tavaksi pitää useamman kerran vuodessa.

Muutamat kuvat vielä virkistyneestä wiipottiporukastamme. Muutamana päivänä on paistanut aurinko jo niin lämpimästi ettei takkejakaan ole tarvinnut.

Kauhukakara taas kyykyttämässä äitiä...

... ja mummoa.

Välillä äiti antaa vähän korvavoidettakin.

Ai minäkö muka kauhukakara, olen todella suloinen ja viaton hippetlapsi, ikää vasta 3 vee...

Aarteita ja toipilaita

2012-02-16T07:42:00.000-08:00

Meillä on riehunut reilun viikon kutsumaton ja ei toivottu vieras, nimittäin rs-virus. Ensin sairastui Neea viime viikolla flunssaan ja yskään, ja lievää kuumettakin oli muutaman päivän ajan. Viikonloppuna alkoi pikkumiehemmekin yskiä, ja maanantaina hengitysvaikeudet veivät meidät sairaalahoitoon vuorokaudeksi. Samaan aikaan Kiiakin oli kuumeessa kotona. Kolme päivää meni aika kurjissa tunnelmissa Jooan oltua todella heikossa kunnossa, mutta tänään olemme jo saaneet nauttia taas pikkuleijonan valloittavasta hymystä. Kiiakin pääsi loppuviikoksi kouluun. Parempaan suuntaan ollaan menossa siis.

Tänään irtosi Jooalta jo tuttu hymykin

Lupasin viime postauksessa esitellä muutamia sisustusaarteitani. Aarteeni eivät ole rahallisesti välttämättä hirveän arvokkaita, mutta niillä on suuri tunnearvo minulle, eikä vastaan tule varmasti kenelläkään toista samanlaista.

Tämän esineen esittelin joskus vanhassa blogissanikin;

Lasinen Lumi, handmade in Thailand. Lasipatsas on siis

tehty Lumin valokuvan perusteella, ja sain tämän äidiltäni

tuliaisiksi useita vuosia sitten. Ei taitaisi onnistua ihan

kansalaisopiston lasinpuhalluskurssillakaan...

Tämä on uusin Thaimaan tuliainen viime marraskuulta,

hiilityö Iisan valokuvasta.

Tämän todella ison canvas-taulun valmistutin omasta valokuvastani.

Whippet-figuureilla varustetun lyhdyn sain serkultani.

En tiedä mistä tämä on hankittu, tietäiskö joku mistä

tällaisia saa? Ihana lahjaidea joka tapauksessa.

Muutaman uuden sisustushankinnankin tein pari viikkoa sitten. Omaan makuuhuoneeseemme oli alusta asti haaveissa uusi pienehkö kirjahylly, mutta halusin kirjat ja lehtikansiot piiloon, ja toisaalta laskeva katto saneli omat mittaehtonsa. Ikeasta löytyikin makuuni sopiva ja vaatimukset täyttävä kaappi. Samaan sarjaan kuuluva vitriinisenkki olisi myös ihana, pitää alkaa haaveilla seuraavaksi sellaisesta tuohon kaapin viereen.

Ikean Liatorp kaappi

Jooa sai huoneensa ovenkahvaan asiaankuuluvan kyltin :)

Tämmöiset nupit hankin edellisessä postauksessa esittelemääni lipastoon,

sopivat huomattavasti paremmin lipaston talonpoikaistyyliin.

Uuteen kameraani olen ehtinyt tutustua vain kuvien näppäily tasolla, yhden kuvausopuksen olen kyllä aloittanut, mutta lukeminen on jäänyt vielä alkusivuille muiden kiireiden vuoksi. Photoscape

ilmaiseen kuvakäsittelyohjelmaan sen sijaan törmäsin netissä, ja vaikuttaa ihan näppärältä ohjelmalta kun kokeilin muutamaa juttua. Alla Jooan alkuperäinen kuva ja siitä hiukan "vanhempi" versio.

Pitkä pakkasjakso on pitänyt meidät tiukasti sisätiloissa, mutta onneksi nyt on tällä viikolla ollut jo lauhempaa ja olen ehtinyt joka päivä käydä wipujen kanssa haukkaamassa happea lasten sairasteluista huolimatta.

Nuutin pieni pyyntö; saisiko tähän takkaan tulet kiitos...

Myös Lumin lempipaikka kun takassa on tulet

Ihanainen blondimme

Ja hänen rotanpyydystäjä-poikansa hauskoine tyyleineen.

Kumimiehellä on jalatkin aika usein noin.

Vinkvink!

Alla vielä kuva spesiaalivieraastamme muutama viikko sitten. Jumbolla on ikää 10,5 vuotta, ja pieni harmaantuminen on tuonut vain charmia lisää. Jumbo on Millan ja Jonathanin veli Iisan ensimmäisestä pentueesta, ja vietti paljon aikaa myös meidän kanssamme nuorempana, joten Jumbolla on aina erityinen paikka sydämessäni.

Zaraque's Eyes Wide Shut

Oodi käsityöperinteille

2012-02-02T07:18:00.000-08:00

Aina aika-ajoin minulle iskee käsityöinnostus, joka tapaa kyllä hiipuakin yhtä iskevästi, mutta sitkeä kun olen niin aloitetut työt sinnittelen kyllä yleensä valmiiksi asti. Nuorempana harrastin kuvataidetta ja maalasin enimmäkseen öljyväreillä, ja sain kyllä aikaan jonkin verran taulujakin, mutta katson töitäni aina sen verran kriittisesti että mitään en ole kelpuuttanut muutamiin vuosiin omille seinilleni. Vanhempieni kodin seinillä niitä on sentään jokunen, tosin en tiedä sitten ovatko taiteen vuoksi vai velvollisuudentunnosta.

Nykyiset käsityövimmat suuntautuvat ompelutöihin ja kutomiseen. Kun en löydä mieleisiä valmisverhoja tai tyynynpäällisiä kaupoista, teen ne itse. Koirien takit teen yleensä itse, muutaman olen ostanutkin ideoita saadakseni. Koko perheen hiuksetkin leikkaan, ja joskus muidenkin. En ole taitava enkä opiskellut mitään käsityötaitoja peruskoulun käsityötunteja enempää, mutta en ole niitä ihmisiä jotka vetäytyvät "kun en osaa"-kulissin taakse. Yllättävän paljon ihminen osaa kun vaan yrittää.

En pidä myöskään tusinamuodista, on paljon kivempi kun voin sisustaa uniikkituotteilla jotka ilmentävät omaa persoonaani ja elämäntapaamme. Toki teen paljon ihania löytöjä sisustuskaupoistakin, mutta rakkaimmat ja silmäähivelevimmät aarteeni ovat niitä itse tehtyjä. Tykkään myös vaalia siten käsityöperinteitä, ja toivottavasti taas opettaa jotain omille lapsillenikin. Satun omistamaan myös erittäin käsityötaitoisen äidin. Äidin spesiaalialaa on vieläpä puu, joten saan usein mittatilaustyönä tarpeellisia huonekaluja. Kokeilin puutöitä myös itse nuorempana, ja sain tehtyä mm. agilityn A-esteen ja muutamia hyppyesteitä. Mummoni ja anoppini taas ovat mattojen kutomisen asiantuntijoita, joten ihania mattojakin saan mittatilaustyönä.

Pupu nojailee viimeisimpiin tuotoksiini, palmikko- ja tähtineuletyynyihin.

Taustan ompelin harmaasta pellavasta.

Vierashuoneen kapeaan ikkunaan tein rullalaskosverhon.

Protyöni jonka kanssa oli järki lähteä; valelaskoverhot Kiian huoneeseen. Oli huomattavasti haasteellisempi (ainakin minulle) tehdä kuin mitä voisi ulkonäön perusteella uskoa.

Ja verhoihin sopivat suorakaiteen muotoiset tyynyt, jotta sänky on mukava myös kavereiden kanssa istuskellessa.

Harjoitus tekee mestarin, ehkä joskus... Neean huoneeseen samanlaiset laskosverhot.

Ja vastaavat nojailutyynyt.

Nappasin kuvat myös muutamista äitini tekemistä puuhuonekaluista mitä meillä on täällä kotona tällä hetkellä.

Kaappikello

Ylioppilaslahjani vuodelta 1998

Neean kirstu. Tuleekohan näistä tällaisia antiikkiaarteita joskus.

Kiian kirstu

Kehto, jossa kaikki lapsemme ovat nukkuneet.

Äidin tekemiä meillä on edellisten lisäksi myös mm. olohuoneen pöytä (ei käytössä nyt), selkänojallinen säilytys-/istuinpenkki, kenkien säilytyslaatikko ja kaksi koirien sänkyä. Koirien selkänojallinen ja talonpoikaistyylinen sänky on yksi lemppareistani, mutta se on nyt "lainassa" vanhempieni kotona jotta wipukoillamme on sielläkin oma nukkumapaikka. Otan sen ehdottomasti takaisin meille jossain vaiheessa, haluaisin vain maalata sen valkoiseksi.

Tässä uusimmat äitini tuotokset. Halusin kehdon alle romanttisuutta korostamaan virkatun maton.

Olen nähnyt virkattuja koreja viime aikoina useissa blogeissa, ja ajattelin niiden sopivan meillekin lämmintä henkeä tuomaan. Siispä äidille taas esittelemään ideoita... Tässä ensimmäinen, toinen on jo tekeillä. Pysyisiköhän tuollainen hengissä koirien lelujen säilytyskorinakin? Ehkä ainakin nyt kun ei ole pentua talossa.

Tämä lipasto on jo antiikkia. Sen on anoppini saanut 12-vuotislahjaksi, eli on peräisin 50-luvulta.

Se oli jo ehtinyt viettää kiertolaiselämää, kunnes adoptoin sen anoppilan takaterassilta ja kunnostin sen. Ensin se viihtyi punaruskeassa maalissa reilut kymmenen vuotta, kunnes pyysin äitiä maalaamaan sen nyt valkoiseksi, jotta se istuisi mukavammin nykyiseen sisustukseen. Valkoisena se saa varmaan viettääkin elämänsä loppuun asti. Nupit vaihdan heti antiikkisempaan tyyliin sopivaksi

kun löydän mieleiset.

Sitten anopin taidonnäytteitä. Perinteiset räsymatot sopivat hyvin

talomme luonteeseen ja pienempiin huoneisiin. Tässä

kodinhoitohuoneen matto.

Kiian huoneen matto

Neean huone

Yläkerran aula

Tämä upea olkihimmeli on myös anopin tekemä.

Esittelen seuraavassa postauksessa lisää pieniä persoonallisia yksityiskohtia, joista itse kodissamme pidän.

Uusi lelu

2012-01-25T09:46:00.000-08:00

Viime vuosi oli meille tapahtumarikas kun saimme maaliskuussa muuttaa uuteen taloomme, heinäkuussa syntyi kolmas lapsemme, ja synkempänä puolena menetimme kaksi rakasta koiralastamme, Jonathanin helmikuussa ja Iisan marraskuussa. Rakentamisessa pidettiin taukoa muutama kuukausi huhti-kesäkuussa Jannen käytyä käsileikkauksessa, ja heinäkuussa jatkettiin vielä yläkerran osalta projektia. Yläkertakin valmistui syyskuussa muutama viikko ennen Jooan kastejuhlaa. Nautin täysin rinnoin äitiyslomasta nyt uudessa talossa, joka viimeinkin täyttää kaikki tilatarpeemme elämisen ja harrastusten suhteen; Janne sai ison autotallinsa, tai -hallinsa miltä se enemmänkin näyttää, ja minä sain "koirahuoneen" joka on täysin koirien valtakuntaa ja pentueetkin on helppo hoitaa siellä. Voisi kai sanoa että kaikki unelmani perhe-elämäidyllistä lasten lukumäärää ja itsesuunnittelemaa taloa myöten täyttyivät samana vuonna. Raskasta oli, mutta kyllä oli vaivan arvoista!

Laitetaas vielä muutama kuva mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin.

Purettava vanha rintamamiestalo ja 7000 neliötä

maata. Urakka alkoi marraskuussa 2009.

Ja risusavottaa riitti...

... kahden rekka-autolastillisen verran.

Tässä lopputulos syksyllä 2011

Sitten vielä pari kuvaa omasta pikku prinssistämme, joka oli kuitenkin koko vuoden kirkkain tähti.

Jooa ensimmäisen ja viimeisen kerran

mekossa =)

Talon isännät

Joulua oli ihana laittaa uuteen kotiin, ja minä oli ollut ilmeisen kiltti ja reipas koko vuoden, koska sain viimein joululahjaksi ihkaoman järjestelmäkameran, Canon 600D:n 18-135mm putkella! Turistikameraksikin sitä ehdittiin jo tituleerata, mutta olen kyllä itse enemmän kuin onnellinen kun monivuotinen haaveeni toteutui, eikä kykyni varmasti ammattimaisemman kameran käyttömahdollisuuksiin olisi riittäneetkään. Nyt vaan pitäisi vielä taikoa jostain aikaa että saisi keskittyä tutkimaan rauhassa mihin kaikkeen kamera pystyy, ja ennenkaikkea minä sen kanssa. Laitan nyt alle muutamia ihan raakileotoksia joita räpsin koskematta mihinkään ohjekirjoihin tai kameran säätöihin. Kivan tuntuinen kapistus kyllä, eiköhän me vielä tästä ystävystytä syvemminkin.

Kiia tekemässä mummulle salaattia

Whippetit kylästelemässä. Meillä on aina koirat toisiinsa liimaantuneina ja minä näköpiirissä ettei kukaan laumasta vaan pääse karkaamaan huomaamatta. Miten teillä muilla?

Rakettejakin käytiin ihastelemassa uutena vuotena

Neea tanssitunnille lähdössä.

Whippettien tulenpalvontaa

Uudelle vuodelle meillä ei ole kertakaikkiaan mitään suuria suunnitelmia. Jatkan hoitovapaalla marraskuulle asti, ja aion nauttia edelleen kotona olosta. Odotan innoissani että pääsen pihan kimppuun toukokuussa, ja ensimmäinen isompi urakka meillä on vielä talon ja tallin maalaus ulkopuolelta, säästetään siis energiaa sinne :) Toivoisin tänä vuonna myös pentusuunnitelmien onnistuvan. Siinä riittäisikin taas ohjelmaa arkeen. Tänä talvena on täällä lapissakin pakkaslukemat pysyneet nyt paria viime päivää lukuunottamatta kohtuullisina, ja olemme koirien kanssa päässeet lenkkeilemään ahkerasti. Vastapainoksi koirat nauttivat joka ilta takkatulen lämmöstä, ja Nuutti osaa jo kerjätäkin tulien sytyttämistä takkaan. Nuoresta iästään huolimatta Nuutti on kyllä älykkäin koiramme ikinä, sillä on todella hauskoja "puhetta vaille" tempauksia. Emänsä Lumi on kyllä toinen superälyllä varustettu whippet, joten lienee periytyvää. No, elämä ei meillä ainakaan ole koskaan tylsää! Hauskaa alkanutta vuotta kaikille plogin lukijoille!

Elämää Villa Kesälahdessa

2012-01-23T02:19:00.000-08:00

Olen reilu kolmikymppinen perheenäiti, jonka pyörittää omalta osaltaan viisihenkisen perheen ja kolmen koiran arkea Keminmaassa, meri-lapissa. Asumme 2011 valmistuneessa puolitoistakerroksisessa omakotitalossa, joka on rakennettu vanhalle kantatilalle nimeltä Kesälahti.

Olen tällä hetkellä äitiyslomalla, ja ilmeisen tarpeessa puhua vaikka sitten tällaista yksinpuhelua muustakin kuin vaipanvaihtoväleistä tai Piltti-purkkien nousseista hinnoista. Olen kirjoitellut silloin tällöin koira-aiheista plogia osoitteessa http://www.snow-white.vuodatus.net/ , mutta koska arkemme on ainakin nyt aika paljon kaikkea muutakin, eikä koiramaailmastamme ole uutisiakaan tungokseksi asti, päätin aloittaa vapaamman kirjoittelun tähän uuteen plogi-osoitteeseen. Toivon tämän olevan ainakin sukulaistemme ja ystäviemme iloksi, joista suurin osa asuu kauempana ja ehkä haluaa tietää kuulumisiamme kuvienkin muodossa. Päivittäin tai viikottainkaan en lupaa kirjoitella, vaan silloin kun aikaa ja sanottavaa sattuu sopivasti olemaan.

Tervetuloa koiraihmisetkin lukemaan sepustuksiani. Plogin sisältö tulee olemaan laidasta laitaan niin koira- kuin perhejuttujakin, sisustamista tai tuunausta sisällä ja puutarhassa, ja satunnaisia käsitöitä. Talossamme hyörivät siis koululainen Kiia -02, eskarilainen Neea -05, naperon virkaa toimittava Jooa -11, sekä whippetit Milla -01, Lumi -05 ja Nuutti -08. Perheen iskä Janne hyörii ahkerasti myös autotallissa.

Neea, Kiia ja Jooa

-Heidi-