Joulun odottelua

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta, pahoittelen, ja vetoan elämän ruuhkavuosiin. Ensinnäkin Kolme karvaista jäsentämme täytti vuosia marraskuun lopulla. Kiti ja Nuutti saavuttivat jo keski-iän 5 vuotta 26.11., ja nuorin pilli-piiparimme Pilvi täytti 1 vuotta 24.11. Päiviä juhlittiin luonnollisesti herkkujen kera.



Pilvi 1 vee, jee!



Joulukuussa on riittänyt tohinaa lasten koulun kanssa, kun viimeisiä kokeita on painanut päälle urakkatahdilla. Myös harrastusten kanssa on valmistauduttu syyskauden huipennuksiin. Ratsastuksessa saadaan äidin iloksi nyt muutaman viikon hengähdystauko, samoin tanssissa. Tyttöjen tanssikoulun perinteinen talvigaala pidettiin itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Tanssikoulun noin 400 oppilasta esiintyivät kukin oman ryhmänsä kanssa, joten tanssillista tykitystä riitti 1,5 tunnin ajan.

Neea keskellä edessä

Joulu tuli meille hieman etuajassa kun ostimme vihdoin ja viimein joululahjaksi pitkäaikaisen haaveen, nimittäin uuden television. Edellinen telkkarimme ostettiin 2005 juuri siinä kynnyksellä kun litteät televisiot eivät olleet vielä yleistyneet ja hinnat kipuilivat tavallisten tallaajien ulottumattomissa, joten ostimme tuolloin aikansa huipputekniikalla varustellun Sony kuvaputkitelevision. Sehän on sinnitellyt näihin päiviin saakka vaikka olen kovasti yrittänyt vihjailla että nyt jos koskaan olisi sopivaa jonkin kodinkoneen lasahtaa. 32-tuumainen kuvaputkikömmätti kun tosiaan vei sen 1,5 neliötä olohuoneesta, eikä mitkään hienot ja nykyaikaiset tv-tasotkaan riittäneet syvyydeltään sille, joten jouduin kärsimään visuaalisesti kamalasta nurkkauksesta olohuoneessa melkein 3 vuotta tässä uudessa talossa.

Kiitos joulupukki!



Koirillekin ilmaantui alkusyksystä uusi Ikean löytö -sänky, ja
pääsimme vanhasta nahkasohvarumiluksesta eroon.



Hankin ensimmäiseksi keittiön verhoiksi tähän uuteen taloon
3 vuotta sitten Ellokselta Kobbe-laskosverhot. Alusta asti ne
tuntuivat vähän liian kapeilta ja joutuivat kaapin perälle melko
pian. Sain viimein nyt syksyllä tilattua samat verhot leveämpänä
ja ah, taas on niin kotoinen olo!

Viime viikonlopun vietimme Asikkala-Helsinki suunnalla, kun saimme muutaman vuoden tauon jälkeen taas lähdettyä messukeskun perinteiseen Voittaja-näyttelyyn. Tokkopa noin kauas olisi nytkään lähdetty titteleitä vaan tavoittelemaan, mutta kun samalla saimme viettää ihanaa laatuaikaa rakkaiden ystävien kanssa jotka asettuivat pari vuotta sitten asumaan niin kauas täältä tapahtumien keskipisteestä :) Kiitos Karo ja Jussi taas meidän holhouksesta!

Pari kuvaa kuitenkin näyttelystä todisteeksi että sielläkin kävimme pyörähtämässä.

Pilvi pohjoismaiden voittaja-näyttelyssä; Jun ERI, tuomari Magnus Hagsted (Signum)

Kiti valioluokassa Eri

Toivottavasti kuvamäärä korvaa edes himpun epäahkeruuttani tässä plogin kirjoittelussa, kun en lupaa parempaa päivitystahtia ensi vuodellekaan. Mutta ehkäpä jos saatais alkuvuodesta Kitin pentusuunnitelmat toteutumaan niin tulisi lykättyä ihania pentukuvia netti täyteen viikottain. Sitä odotellessa toivotan unelmia ja onnea kaikille ensi vuoteen, ja syökää hyvin jouluna!



Syystunnelmia

Kesä tuntuu olevan nyt lopullisesti ohi, ja meillä on tällä hetkellä jo viitisen senttiä lunta, vaikkakaan en usko että olisi vielä pysyvästi maassa. Kameraa purkaessa oli kiva vielä palata syksyn tunnelmiin. Saimme tosiaan melkoisen pihaurakan hyvälle mallille, kun nurmikko on jo täydessä kasvussa ja tuuheudessa. Pihavalot jäi vielä kuten kuvasta näkyy tolppa ja johto-asteelle, ja portaikon edustan laatoitus ja muurikiveykset myös odottavat ensi kesään, mutta piha näyttää jo pikkuhiljaa sellaiselta kuin halusimme. Koirillekin saatiin tehtyä aidattu alue takapihalle. Aidattua aluetta on noin tuhat neliötä, ja aita toteutettiin talon ja pihapiiriin sopivasti heinäuluilla, joiden välissä on 120cm korkea vahva puutarhaverkko. Verkko naamioituu siten melko huomaamattomaksi.

 Varsinaisen tonttimme ja meille kuuluvan maatalousmaan väliin jää syvä Ämmänoja, joka verhoiltiin ja turvallisuussyistä kierrettiin myös aidalla.

Takapihan koira-aitaa

Jätimme myös vanhan pihatien itsellemme oikaisutieksi käyttöön

Siippa teki myös hiukan käytännöllistä rekvisiittaa pihalle,
näissä rapuissa roikkuu jo lyhty ja lintulauta tällä hetkellä.

 Ja jotta ei mene tämäkään bloggaus ilman koiramaisia juttuja, pieni maininta Hailuodon maastoista. Olen aina ylistänyt Hailuodon maastoja sekä maisemaltaan että järjestelypuitteiltaan aivan mahtipontisen hienoiksi, eikä maisemat ja ihana merentuoksu pettänyt tälläkään kertaa. Vaikka kuvasta ei heti uskoisi, aurinko ei liikaa hellinyt ja merituuli oli tällä kertaa kyllä aivan liiankin raitis. Koirilla oli melko jäisevät olosuhteet pinkaista juoksunsa läpi.

Whippettejä oli kaikissa neljässä sarjassa reilusti toista kymmentä, ja taso oli kova. Meillä oli Kitin tytär Vilja mukana, joka vastasikin oman porukkamme parhaasta suorituksesta ollen oman sarjansa 7. sa:lla ja erinomaisilla pisteillä. Kiti ja Nuutti jäivät finaalien ulkopuolelle aivan kohtuullisilla pisteilläkin, joten finaalirajat oli tosiaan korkeat. Myös Ruffe piti tiimimme mainetta yllä juosten itsensä finaaliin. Ruffe sai korkeat finaalipisteet, mutta ne riittivät nostamaan sijoitusta kuitenkin vain kahdeksanneksi.


Ruffe (Zaraque's Irish Coffee) täydessä vauhdissa

27.9. juhlittiin ensimmäisen whippet-pentueemme 12-vuotispäiviä. Pentueesta on elossa enää kaksi, joista toinen on oma rakas Millamme. 10.10. täytti F-pentue 8-vuotta, ja halaukset sai myös ihanista ihanin Lumimme. Ehkä innostumme nyt Lumin kanssa kiertämään myös muutamat näyttelyt veteraaniluokissa.

Aktiviteetteja



Sagramour Pietra Preziosa, kuvassa 9kk

Syksy on alkanut ihanan aktiivisissa harrastusmerkeissä, ollaan misseilty ja maastoiltu sopivassa määrin. Pilvi yllätti meidät kaikki ja aloitti aika huikeasti virallisen näyttelyuransa Pellon ryhmänäyttelyssä olemalla heti rop ja saaden myös ensimmäisen sertinsä. Kiti antoi tilaa nuoremmalleen ja oli pn2, paremmin ei olisi siis voinut toivoa. Näyttelyn ohessa järjestettiin myös joukkoterveystarkastus, joten Kitiltä uusittiin silmätutkimus ja tehtiin virallinen sydänkuuntelu, kun edellisistä tulee pian kaksi vuotta. Sydän myös ultrattiin viimeksi joten sille ei nyt ole vielä tarvetta. Kaikki oli kunnossa.

Kuntoa on tietysti pidetty yllä juoksukoitoksia varten, ja Pilvi on vielä harjoitellut vieheellä metsästyksen saloja. Viettiä ja sopivasti tulisuutta tuntuu ainakin piisaavan.



Pilvi tositoimissa maastoharkoissa



Kiti



Nuutti ja hiekat silmiinsä saanut Lulu (Zaraque's Innocent Love)

Edustuskuvia

Alenevassa polvessa neljä sukupolvea:

Milla, Fi Mva Zaraque's Eternal Dream
kuvassa lähes 12 vuotias

Millan tytär Lumi, Fi&Se Mva Zaraque's First Avenue

Lumin poika Nuutti, Fi Mva Zaraque's Heart Of Gold



Lumin tytär Kiti, Fi Mva Zaraque's High Temptation



Kitin tytär Hilma, Zaraque's I'm In Love
kuvassa n. 1v 3kk

Kitin poika Ruffe, Zaraque's Irish Coffee
kuvassa 1v 2kk

Ruffe

Nuorin villikkomme Pilvi, joka tarkoituksella omaakin sitten ihan eri geenejä...

Pilvikin on kehittynyt marjojen poiminnassa. Kaikki onnistuu maalla, merellä ja ilmassa.

Pilvi ei kauaa paikallaan pysy

Blogini ei valitettavasti ole toiminut kunnolla nyt pariin viikkoon, enkä saa tekstin kursoria tuonne kuvien väliin ollenkaan, vaan tekstit on liitetty kuvatekstinä kuvien yhteyteen. Kesällähän tulee tunnetusti parhaat edustuskuvat vehreässä luonnossa, joten otimme kaikista koiristamme vähän pönöttelykuvia. Jopa Milla- vanhus oli innoissaan kun pääsi näyttelyremmin päähän poseeraamaan vuosikausien tauon jälkeen.

Ne pitelemättömät hormoonit...

Valosta varjoon... eli meille ei sitten tulekaan pentuja. Ensimmäisen kerran reilun kahdenkymmenen vuoden
koiraharrastusuran aikana, josta meillä on aina ollut myös yksi uros laumassa narttujen lisäksi, pääsi
tapahtumaan vahinkoastuminen. Olin vain muutaman minuutin ajan puhelimessa, kun Nuutti the kumimies käytti tilaisuuden hyväkseen, hyppäsi kahden portin yli ja astui Kitin. Eikä Kitikään tietenkään yhtään varoitusärähdystä antanut, päinvastoin oli juonessa oikein mallikkaasti mukana. Niimpä mitään ei ollut enää pelastettavissa kun äkkäsin tilanteen. No, voimasanoja niin koirille kuin itsellenikin ei säästelty...

Kitillä oli jo 20. vuotopäivä, ja astutus Savun kanssa oli tapahtunut 14. päivänä. Mahdollisuudet oli siis antaa
pentueen tulla, ja teettää pennuille sitten polveutumistestit, tai sitten purkaa hormonipiikillä koko tiineys. Koska Kiti ja Nuutti ovat kuitenkin pentuesisaruksia, päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun. Riski sille, että pentueesta olisi jopa suurin osa Nuutin jälkeläisiä, oli suuri. Voitte varmaan kuvitella harmituksen määrän... Kiti sais siis eilen ja tänään hormoniannokset, ja seuraavat viikot seuraamme tilannetta, koska hoidolla on pieni riksi kohtutulehdukseen.

Palaamme Kitin ja Savun romanssiin uudelleen ensi keväänä, ja täytyy nyt ottaa jo pää pois pensaasta ja jalat irti häpeäpaalusta. Kitin kanssa saamme nyt toivottavasti nauttia vielä harrastustentäyteisestä syksystä ja talvesta.

Elämä jatkuu, joten sitten mukavampiin asioihin. 2.6. pihallamme siis jyrähti käyntiin isot koneet, ja niin toivottomalta kuin on samettinurmea odotellessa tuntunutkin, niin sellainen ihanuus meille on nyt vihdoin ja viimein saatu. Nyt on wipuillakin lääniä missä pinkoa, ja todentotta nurmen kestävyyttä on jo kokeiltukin :D

Tällaiset oli näkymät kesäkuun alussa

Ja nyt kahden kuukauden ja reilun 60 istutetun puun ja pensaan jälkeen:

Jooa sai 2-vuotislahjaksi sähkömönkijän



Kesähuumaa

Nyt on sitten meillekin luvassa taas pennuntuoksua syksyksi, tai ainakin ollaan jo askeleen lähempänä sitä, kun Kiti ja Savu viettivät yhdessä kesäiltaa 20.7.13.

Viiden kesänäyttelyn kimaramme on nyt myös suoritettu, ja saldona Kitillä kerran pn-3, ja kolmesti pn-2. Viimeinen serti saatiin titteliin, sekä lisäksi cacib, ja kolme vara-cacibia, joista myös yksi vahvistuu myohemmin varsinaiseksi cacibiksi. Yksi on ennestään joten Suomesta Kitillä on jo kaikkiaan kolme cacibia. Katsotaan riittääkö intomme ehkä ensi vuonna Norjan suuntaan, Ruotsiin varmasti pistäydymme kuten joka vuosi, kun näin lähellä rajaa asumme.

Pilvilläkin oli hieno hieno aloitus pentuluokissa. Neljästä käymästään näyttelystä tuli yksi rop- ja kolme vsp-pentuvoittoa. Seuraavaksi Pilvi ehtinee jo junioriluokkaan. Syksymme on mahdollisen pentueen vuoksi vähän auki vielä harrastusten osalta, mutta toiveissa olisi käydä Pilvin kanssa vielä muutamat näyttelyt ja Nuutin kanssa muutamat maastokisat. I-pentue on myös hankkinut ahkerasti virallisia mittoja ja anonut maastokirjoja, joten pääsemme ehkä jännäämään niiden maastouran aloitusta vielä tänä syksynä.



Uusi Mva

Vihdoinkin! Kiti nappasi Oulun KV näyttelyssä viikonloppuna viimeisen sertinsä ja valioitui enemmän kuin oikeaan aikaan. Se aloitti juoksunsa reilu viikko sitten, ja viettää toivottavasti romanttisia hetkiä sulhonsa kanssa nyt tulevana viikonloppuna.

Kiti (Z. High Temptation) pn3 sertin (ja vara-cacibin) kera Oulussa 14.7.13

 -> uusi Fi Mva

Kiti Oulussa 13.7.13

Ja mitä äiti edellä, sitä poika perässä... Ruffe (Z. Irish Coffee) lauantaina Oulussa jun eri/1 sa, ja sunnuntaina

jun eri/1 sa, pu3 ja vara-serti.

Ruffe

Mango (Z. I'm a Love Machine) esiintyi vain lauantaina, jun eri/4

Myös Lulu (Z. Innocent Love) esiintyi vain lauantaina, jun eri/3

Sisko Muru (Z. Irish Cream) myös nyt vajaan 14kk:n iässä kuvattuna.

Kuva; Helena Kumpulainen

Meidän pikkuinen Pilvi-pillerimme, joka ei kylläkään ole enää ihan pieni,

oli myös upeasti lauantaina Rop-pentu, ja sunnuntaina Vsp-pentu. Tässä

helliä tuomarinhurmaamis-hetkiä.

Pilvi (Sagramour Pietra Preziosa) ja ihana veljensä Seppo (S. Prinzipe Azzurro), joka lauantaina oli

Vsp-pentu ja sunnuntaina Rop-pentu, hienot valkopääsisarukset siis :)

Rovaniemen näyttelyssä käväisimme juhannuksena, siellä Kiti oli pn2 ja tienasi ties monennenko vara-sertinsä, ja poika Ruffe oli hienosti vsp ja sai toisen sertinsä jo. Nyt siis Ruffe voi ottaa rennolla asenteella näyttelyiden suhteen ja odotella kahden vuoden ikää. H-Veljekset Vanja (Z. Holy Smoke) ja Sulo (Z. Happy Hooligan) ovat pitäneet mainettamme yllä juoksupuolella, ja Sulokin on juossut ensimmäiset sa-tulokset maastoista. Vanja käväisi myös ratakisoissa Hyvinkäällä juoksemassa puhtaan juoksun ja sijoittui toiseksi lähdössään.

Sulo (Z. Happy Hooligan) Mustialan maastokisoissa 15.6.13