Tuunausta vaihteeksi

Sadepäiviä riittää tänä syksynä, joten on ollut aikaa puuhastella sisälläkin. Hankin itselleni uuden tuunailuprojektin muutama viikko sitten, kun ostin käytetyn kuuden hengen ruokailuryhmän netin kautta. Olen haaveillut talon valmistumisesta asti massiivisesta ruokapöydästä, mutta hinta uudella olisi vähintäänkin nelinumeroinen, joten haave on saanut muhia vain mielessä. Netin myyntipalstalla silmiini osui ihan sattumalta juuri sellainen pöytä josta olin haaveillut, väri vain ei ollut ihan sitä mitä ajattelin, mutta koska oli massiivipuisesta pöydästä kyse niin kunto ja värihän ei olleet kuin hidaste. Hintakin oli käytetyllä pöydällä kohdillaan, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Ensin hiottiin kaikki pinnat kannesta ja jaloista. Käsittelin kaikki kahteen kertaan Osmo color -puuvahalla, "kuusi" sävyllä. Lopputulos on haluamani kuultovalkea puolimattaisella pinnalla.

Ja tässä lopputulos

Edellinen omistaja oli teettänyt mittatilauksena lasin pöydän kannen päälle, ja se saa suojata pintaa myös meillä nyt ainakin toistaiseksi kun on vielä pienimmällä kaksijalkaisella lusikka muussakin käytössä kuin syomisessä. Tuolit olivat toissijainen tuote kaupassa. Mietin että tilaisinko niihin pellavaiset täyshuput, vai ostammeko uudet tuolit kokonaan. Tuolien hiominen ja vahaaminen on niin työlästä että siihen ei ryhdytä. Tuolit eivät kuitenkaan mielestäni olekaan yhtään pahan näköiset vaikka tuollaisenaankaan, joten saavat toistaiseksi olla. Ne ovat kuitenkin myös todella tukevan tuntoiset ja hyvät istua. Pöydästä poikkeava värikään ei häiritse pahemmin, ja vielä vähemmän häiritsisi jos takana näkyvän tammisenkin käsittelisi myös Osmo colorilla kuultovalkoiseksi...

Tein myös toisen aika edullisen tuunauksen vanhasta "uudeksi. Äidillä oli koivujakkara, joka oli vain lakattu ja hiukan ajansyömä. Ehdotin vaihtokauppaa meidän metallijalkaiseen jakkaraan, koska massiivipuinen sopi meille paremmin, ja heille sirompi metallijalkainen. Lupasin kunnostaa molemmat ensin uudistetumpaan kuosiin. Niimpä armas mieheni hoisi hiomisosuuden, ja minä maalasin molempien puuosat valkoisella kalustemaalilla. Lopputulos taisi olla molemmille mieleinen.

Uuden ilmeen saanut keittiöjakkara

Äitikin ahkeroi taas viime talven puutöissä, ja Jooakin sai oman kirstunsa viimein tänne kotiin. Nyt on kaikilla lapsilla, ja myös minulla omat kirstut jotka toivottavasti seuraavat arvostettuna käsityönä ja käyttöhuonekaluna koko elämän mukana.

Jooan kirstu



Jotain uusia sisustushankintojakin olen pikkuhiljaa tehnyt. Pihalle sain viimein uuden rautatieomenapuun. Hankin entiseen kotiimme Rautatieomenapuun heti ensimmäisenä kesänä kun ostimme talon, ja neljäntenä kesänä se tuotti jo satoa. Pidin kovasti puun ulkonäöstä roikkuvine oksineen, ja se oli ehkä suurin materiaalinen asia jota jäin kaipaamaan entisestä talostamme. Istutin heti vuosi sitten tänne uuteen kotiinkin rautatieomenapuun, mutta koirat törmäsivät juostessaan siihen viime syksynä, eikä se antanut enää elonmerkkejä tänä kesänä. Nyt sain viimein uuden puun pihalle juurtumaan, toivottavasti tämä on yhtään parempionninen yksilö, ja ilahduttaa meitä kauniilla kukinnalla jo ensi kesänä.

Eteishalliin haaveilin sirohkosta rottinkituolista, jossa voi istua laittamaan kenkiä tai pukemaan Jooaa. Mieleinen malliltaan ja väriltään (ja hinnaltaan..) löytyi Ikeasta.

Olohuoneen erkkeriin sain viimein haaveilemani pellavaverhot purjerenkailla. Kirkasti ihanasti koko huoneen.

Omaan makuuhuoneeseen löysin viimein riittävän ison pyöreän maton,

tässä Elloksen versiossa halkaisija on 200cm.

Ihastuin tähän Ikean pöytälamppuun välittömästi kun näin sen.

Pitäisi raskia vaan ostaa toinenkin toiselle yöpöydälle.

Ja vihdoinkin oikean kokoinen, mallinen ja värinen kori koirien leluille. En kai ole turhan vaativa, ei

mennyt kuin vuosi löytää oikeanlainen... Pitänee suojella pentuikäisiltä.

Otin kesäkukka-asetelmistani talteen kaksi murattia, jotka iskin molemmat samaan ruukkuun.

Olin ilahtunut miten hyvävointiset ne ovat, ja sopivat mielestäni loistavasti tuohon lipaston kulmalle.

Ei blogia ilman koirimaisia asioita, eli meillä on ollut reilun viikon taas kaksi hoitolaista täällä, Inka (Z. Golden Dream) ja Kaneli (Z. How Sweet It Is), eikä vauhtia ole puuttunut lenkkireissuilta. Ihan hyvä kun koiravieraat nostattavat vähän omien koirienkin kuntoa. Kameraa en ole viitsinyt kauheasti ulkoiluttaa kun täällä on satanut enemmän tai vähemmän joka päivä, ja lenkit on pyritty pyrähtämään kuitenkin pikkusateissakin.

Zaraquessilaiset vetää aina yhtä köyttä, Kaneli takimmaisena Millan hoivauksessa.

Inka

Inkan Special-tyyli

Kiti ja Jooa, best friends

Jooa hoivaa myös vieraat koirat, iltapusuvuorossa Kaneli

Ja Millakin saa iltahalit