Uusi lelu

Viime vuosi oli meille tapahtumarikas kun saimme maaliskuussa muuttaa uuteen taloomme, heinäkuussa syntyi kolmas lapsemme, ja synkempänä puolena menetimme kaksi rakasta koiralastamme, Jonathanin helmikuussa ja Iisan marraskuussa. Rakentamisessa pidettiin taukoa muutama kuukausi huhti-kesäkuussa Jannen käytyä käsileikkauksessa, ja heinäkuussa jatkettiin vielä yläkerran osalta projektia.  Yläkertakin valmistui syyskuussa muutama viikko ennen Jooan kastejuhlaa. Nautin täysin rinnoin äitiyslomasta nyt uudessa talossa, joka viimeinkin täyttää kaikki tilatarpeemme elämisen ja harrastusten suhteen; Janne sai ison autotallinsa, tai -hallinsa miltä se enemmänkin näyttää, ja minä sain "koirahuoneen" joka on täysin koirien valtakuntaa ja pentueetkin on helppo hoitaa siellä. Voisi kai sanoa että kaikki unelmani perhe-elämäidyllistä lasten lukumäärää ja itsesuunnittelemaa taloa myöten täyttyivät samana vuonna. Raskasta oli, mutta kyllä oli vaivan arvoista!

Laitetaas vielä muutama kuva mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin.

Purettava vanha rintamamiestalo ja 7000 neliötä

maata. Urakka alkoi marraskuussa 2009.

Ja risusavottaa riitti...

... kahden rekka-autolastillisen verran.

Tässä lopputulos syksyllä 2011

Sitten vielä pari kuvaa omasta pikku prinssistämme, joka oli kuitenkin koko vuoden kirkkain tähti.

Jooa ensimmäisen ja viimeisen kerran

mekossa =)

´

Talon isännät

Joulua oli ihana laittaa uuteen kotiin, ja minä oli ollut ilmeisen kiltti ja reipas koko vuoden, koska sain viimein joululahjaksi ihkaoman järjestelmäkameran, Canon 600D:n 18-135mm putkella! Turistikameraksikin sitä ehdittiin jo tituleerata, mutta olen kyllä itse enemmän kuin onnellinen kun monivuotinen haaveeni toteutui, eikä kykyni varmasti ammattimaisemman kameran käyttömahdollisuuksiin olisi riittäneetkään. Nyt vaan pitäisi vielä taikoa jostain aikaa että saisi keskittyä tutkimaan rauhassa mihin kaikkeen kamera pystyy, ja ennenkaikkea minä sen kanssa. Laitan nyt alle muutamia ihan raakileotoksia joita räpsin koskematta mihinkään ohjekirjoihin tai kameran säätöihin. Kivan tuntuinen kapistus kyllä, eiköhän me vielä tästä ystävystytä syvemminkin.

Kiia tekemässä mummulle salaattia

Whippetit kylästelemässä. Meillä on aina koirat toisiinsa liimaantuneina ja minä näköpiirissä ettei kukaan laumasta vaan pääse karkaamaan huomaamatta. Miten teillä muilla?

Rakettejakin käytiin ihastelemassa uutena vuotena

Neea tanssitunnille lähdössä.

Whippettien tulenpalvontaa

Uudelle vuodelle meillä ei ole kertakaikkiaan mitään suuria suunnitelmia. Jatkan hoitovapaalla marraskuulle asti, ja aion nauttia edelleen kotona olosta. Odotan innoissani että pääsen pihan kimppuun toukokuussa, ja ensimmäinen isompi urakka meillä on vielä talon ja tallin maalaus ulkopuolelta, säästetään siis energiaa sinne :) Toivoisin tänä vuonna myös pentusuunnitelmien onnistuvan. Siinä riittäisikin taas ohjelmaa arkeen. Tänä talvena on täällä lapissakin pakkaslukemat pysyneet nyt paria viime päivää lukuunottamatta kohtuullisina, ja olemme koirien kanssa päässeet lenkkeilemään ahkerasti. Vastapainoksi koirat nauttivat joka ilta takkatulen lämmöstä, ja Nuutti osaa jo kerjätäkin tulien sytyttämistä takkaan. Nuoresta iästään huolimatta Nuutti on kyllä älykkäin koiramme ikinä, sillä on todella hauskoja "puhetta vaille" tempauksia. Emänsä Lumi on kyllä toinen superälyllä varustettu whippet, joten lienee periytyvää. No, elämä ei meillä ainakaan ole koskaan tylsää! Hauskaa alkanutta vuotta kaikille plogin lukijoille!