Oodi käsityöperinteille

Aina aika-ajoin minulle iskee käsityöinnostus, joka tapaa kyllä hiipuakin yhtä iskevästi, mutta sitkeä kun olen niin aloitetut työt sinnittelen kyllä yleensä valmiiksi asti. Nuorempana harrastin kuvataidetta ja maalasin enimmäkseen öljyväreillä, ja sain kyllä aikaan jonkin verran taulujakin, mutta katson töitäni aina sen verran kriittisesti että mitään en ole kelpuuttanut muutamiin vuosiin omille seinilleni. Vanhempieni kodin seinillä niitä on sentään jokunen, tosin en tiedä sitten ovatko taiteen vuoksi vai velvollisuudentunnosta.

Nykyiset käsityövimmat suuntautuvat ompelutöihin ja kutomiseen. Kun en löydä mieleisiä valmisverhoja tai tyynynpäällisiä kaupoista, teen ne itse. Koirien takit teen yleensä itse, muutaman olen ostanutkin ideoita saadakseni. Koko perheen hiuksetkin leikkaan, ja joskus muidenkin. En ole taitava enkä opiskellut mitään käsityötaitoja peruskoulun käsityötunteja enempää, mutta en ole niitä ihmisiä jotka vetäytyvät "kun en osaa"-kulissin taakse. Yllättävän paljon ihminen osaa kun vaan yrittää.

En pidä myöskään tusinamuodista, on paljon kivempi kun voin sisustaa uniikkituotteilla jotka ilmentävät omaa persoonaani ja elämäntapaamme. Toki teen paljon ihania löytöjä sisustuskaupoistakin, mutta rakkaimmat ja silmäähivelevimmät aarteeni ovat niitä itse tehtyjä. Tykkään myös vaalia siten käsityöperinteitä, ja toivottavasti taas opettaa jotain omille lapsillenikin. Satun omistamaan myös erittäin käsityötaitoisen äidin. Äidin spesiaalialaa on vieläpä puu, joten saan usein mittatilaustyönä tarpeellisia huonekaluja. Kokeilin puutöitä myös itse nuorempana, ja sain tehtyä mm. agilityn A-esteen ja muutamia hyppyesteitä. Mummoni ja anoppini taas ovat mattojen kutomisen asiantuntijoita, joten ihania mattojakin saan mittatilaustyönä.

Pupu nojailee viimeisimpiin tuotoksiini, palmikko- ja tähtineuletyynyihin.

Taustan ompelin harmaasta pellavasta.

Vierashuoneen kapeaan ikkunaan tein rullalaskosverhon.

Protyöni jonka kanssa oli järki lähteä; valelaskoverhot Kiian huoneeseen. Oli huomattavasti haasteellisempi (ainakin minulle) tehdä kuin mitä voisi ulkonäön perusteella uskoa.

Ja verhoihin sopivat suorakaiteen muotoiset tyynyt, jotta sänky on mukava myös kavereiden kanssa istuskellessa.

Harjoitus tekee mestarin, ehkä joskus... Neean huoneeseen samanlaiset laskosverhot.

Ja vastaavat nojailutyynyt.

Nappasin kuvat myös muutamista äitini tekemistä puuhuonekaluista mitä meillä on täällä kotona tällä hetkellä.

Kaappikello

Ylioppilaslahjani vuodelta 1998

Neean kirstu. Tuleekohan näistä tällaisia antiikkiaarteita joskus.

Kiian kirstu

Kehto, jossa kaikki lapsemme ovat nukkuneet.

Äidin tekemiä meillä on edellisten lisäksi myös mm. olohuoneen pöytä (ei käytössä nyt), selkänojallinen säilytys-/istuinpenkki, kenkien säilytyslaatikko ja kaksi koirien sänkyä. Koirien selkänojallinen ja talonpoikaistyylinen sänky on yksi lemppareistani, mutta se on nyt "lainassa" vanhempieni kotona jotta wipukoillamme on sielläkin oma nukkumapaikka. Otan sen ehdottomasti takaisin meille jossain vaiheessa, haluaisin vain maalata sen valkoiseksi.

Tässä uusimmat äitini tuotokset. Halusin kehdon alle romanttisuutta korostamaan virkatun maton.

Olen nähnyt virkattuja koreja viime aikoina useissa blogeissa, ja ajattelin niiden sopivan meillekin lämmintä henkeä tuomaan. Siispä äidille taas esittelemään ideoita... Tässä ensimmäinen, toinen on jo tekeillä. Pysyisiköhän tuollainen hengissä koirien lelujen säilytyskorinakin? Ehkä ainakin nyt kun ei ole pentua talossa.

Tämä lipasto on jo antiikkia. Sen on anoppini saanut 12-vuotislahjaksi, eli on peräisin 50-luvulta.

Se oli jo ehtinyt viettää kiertolaiselämää, kunnes adoptoin sen anoppilan takaterassilta ja kunnostin sen. Ensin se viihtyi punaruskeassa maalissa reilut kymmenen vuotta, kunnes pyysin äitiä maalaamaan sen nyt valkoiseksi, jotta se istuisi mukavammin nykyiseen sisustukseen. Valkoisena se saa varmaan viettääkin elämänsä loppuun asti. Nupit vaihdan heti antiikkisempaan tyyliin sopivaksi

kun löydän mieleiset.

Sitten anopin taidonnäytteitä. Perinteiset räsymatot sopivat hyvin 

talomme luonteeseen ja pienempiin huoneisiin. Tässä

kodinhoitohuoneen matto.

Kiian huoneen matto

Neean huone

Yläkerran aula

Tämä upea olkihimmeli on myös anopin tekemä.

Esittelen seuraavassa postauksessa lisää pieniä persoonallisia yksityiskohtia, joista itse kodissamme pidän.