Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee...

Huhhuh, rankka kuukausi takana... Palasin kuukausi sitten hoitovapaalta takaisin työelämään, ja sen jälkeen ei ole tarvinnut unta houkutella kun siihen on ollut tilaisuus. Olen saanut lakisääteiset ruokatauot, ja 8 tuntia päivässä ns. omaa aikaa ilman ketään roikkumassa lahkeessa, joten siinä mielessä elämä on vaan helpottunut. Mutta samaan putkeen on nuorimmainen aloittanut hoidon, jossa ensimmäinen virusepisodi johti meidät jo kuumekouristuksen seurauksena keskussairaalahoitoon, ja ekaluokkalaisemme puolestaan joutui henkisesti kasvamaan kerralla aimo harppauksen kun piti alkaa kulkemaan täysin omatoimisesti kouluun aamuisin ja iltapäivisin taas yksinäiseen kotiin. Koirista kahdella nartulla on yhtäaikaa juoksut, joten vaipparallia on harrastettu myös niiden kanssa viimeiset viikot.

Oma perehtymisjaksoni töissä pitkän tauon jälkeen on nyt suoritettu, ja lapsetkin on pikkuhiljaa muuttuneeseen elämäntilanteeseen jo tottuneet. Koti ei ehkä ole ihan yhtä tiptop kuin ennen, ja pyykkivuoret on korkeammat, mutta äitikin on saanut taas oman työminä-identiteetin palautumisen myötä lisää voimia puuhastella lasten kanssa vapaa-ajalla, silloin kun sitä vähän on. Lasketaanhan lasten harrastuksiin kuskaamisetkin yhteiseksi vapaa-ajaksi.

Nyt on aika hiljentyä joulun viettoon ja nauttia niistä muutamista yhteisistä vapaapäivistä mitä perheellämme on. Innolla odotan ensi vuotta ja virkoavaa koiraharrastustoimintaa. Ensi vuoden näyttely- ja maastokilpailukalenterit on täyttyneet jo merkinnöistä. Jotain uutta ja mukavaa on siis ilmassa... =)

Toivotamme kaikille blogin lukijoille Rauhallista Joulunaikaa ja onnellista tulevaa vuotta 2013!