Kuukauden koosteet

Joulu on taas pyyhkäisty vauhdilla ohi. Siltä se tuntuu kun on itse töissä. Niin jouluihminen kuin olenkin, on vaikea saavuttaa sitä joulun keskeisintä ideaa, rauhoittumista ja yhdessäoloa perheen kanssa, kun pitää fyysisesti olla jossain muualla kuin kotona. Jouluaattona ehdimme käväistä sentään moikkaamassa lasten isovanhempia pohjoisessa, ja tietysti katsomassa sitä ainoaa oikeaa korvatunturin pukkia tonttujoukkoineen.

Oma tonttusakkimme vielä pukkia odotellessa

 

On siinä pienellä miehellä lahjamäärässä ihmettelemistä

 

Ja elegantit rouvat pöksyissään :)

 

Milla 11,5v. osaa tämän jouluaaton kaavan jo ulkoa, turha hötkyillä siis.

Viimeinen vanhemmillani asuva springerimme Jena, ikää jo lähes 16 vuotta. Kuuloa ei enää

ole, mutta Jenakin tietää kyllä vankalla kokemuksella että oma lahjapaketti tulee sitten

kun sen aika on. Ei stressiä.

 

Ja kun viimein on tonttuleikkien aika, on Nuutti innokkaana mukana.

 

 

Joulukuu sujui muuten kirjaimellisesti tanssien. Perheen neidit harrastavat molemmat Show-tanssia, ja Tanssikoulu Bouncen talvigaala huipentui taas upeisiin esityksiin eri ikä- ja tyyliryhmien voimin ennen joulua.

Kiia pyramidin huipulla, musiikki Diandran Prinsessalle.

Neea oikeassa reunassa, musiikki jotain "menevää" :)

Neea vasemmalla pyramidin päällä

Harrastuskauden avasimme Kajaanin kv-näyttelyssä viime lauantaina. Kiti oli taas hemaiseva itsensä, voitti avoimen luokan nartut ja oli lopulta pn-4. Tuomaritäti katsoi tarpeelliseksi käydä vielä erikseen kehumassa Kitiä upeaksi nartuksi, mutta moitti sen lihaskuntoa tällä hetkellä kehnoksi. No, Kitihän ei ole koskaan oikein kasvattanut kunnon lihaksia edes kovalla liikunnalla ollessaan, mutta täytyy myöntää että viime aikojen pakkasilla on aika usein mieluummin vedetty viltti korville kuin lähdetty ulos rallaamaan, ja joulukuisten juoksujen jälkeen on vähän kylkiin jäänyt ylimääräistä itse kullekin... Eli voisimme Kitin kanssa tehdä molemmat jonkinlaisen kuntolupauksen näin uuden vuoden alun kunniaksi :) Ja kun se alkuinnostus pakkoliikunnasta hiipuu viimeistään maaliskuussa, niin ilmatkin on jo lauhtuneet ja päivä pidentynyt, ja pääsemme taas muutoinkin reippaaseen liikunnan rytmiin mikä kestääkin aina loppuvuoden pakkasjaksoihin asti.

Kiti Kajaanissa, vilpoisaa oli taas kuplahallissa.

 

Itse odotan tammikuun loppua kuin pikkulapsi joulua, ja syykin siihen selvinnee seuraavassa plogikirjoituksessa. Mutta sanotaan kuitenkin niin että olen kokenut vastaavanlaista intoa viimeksi 14 vuotta sitten ;)

Tällaisia ihania olen käynyt nuuskuttelemassa...

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!