sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee...

Huhhuh, rankka kuukausi takana... Palasin kuukausi sitten hoitovapaalta takaisin työelämään, ja sen jälkeen ei ole tarvinnut unta houkutella kun siihen on ollut tilaisuus. Olen saanut lakisääteiset ruokatauot, ja 8 tuntia päivässä ns. omaa aikaa ilman ketään roikkumassa lahkeessa, joten siinä mielessä elämä on vaan helpottunut. Mutta samaan putkeen on nuorimmainen aloittanut hoidon, jossa ensimmäinen virusepisodi johti meidät jo kuumekouristuksen seurauksena keskussairaalahoitoon, ja ekaluokkalaisemme puolestaan joutui henkisesti kasvamaan kerralla aimo harppauksen kun piti alkaa kulkemaan täysin omatoimisesti kouluun aamuisin ja iltapäivisin taas yksinäiseen kotiin. Koirista kahdella nartulla on yhtäaikaa juoksut, joten vaipparallia on harrastettu myös niiden kanssa viimeiset viikot.

Oma perehtymisjaksoni töissä pitkän tauon jälkeen on nyt suoritettu, ja lapsetkin on pikkuhiljaa muuttuneeseen elämäntilanteeseen jo tottuneet. Koti ei ehkä ole ihan yhtä tiptop kuin ennen, ja pyykkivuoret on korkeammat, mutta äitikin on saanut taas oman työminä-identiteetin palautumisen myötä lisää voimia puuhastella lasten kanssa vapaa-ajalla, silloin kun sitä vähän on. Lasketaanhan lasten harrastuksiin kuskaamisetkin yhteiseksi vapaa-ajaksi.

Nyt on aika hiljentyä joulun viettoon ja nauttia niistä muutamista yhteisistä vapaapäivistä mitä perheellämme on. Innolla odotan ensi vuotta ja virkoavaa koiraharrastustoimintaa. Ensi vuoden näyttely- ja maastokilpailukalenterit on täyttyneet jo merkinnöistä. Jotain uutta ja mukavaa on siis ilmassa... =)

Toivotamme kaikille blogin lukijoille Rauhallista Joulunaikaa ja onnellista tulevaa vuotta 2013!



perjantai 23. marraskuuta 2012

Talvi tekee tuloaan..ainakin vaattein

Talvestahan ei ole tietoakaan kun räystäät noppasee vettä ja piha kelluu vesilammikoineen, mutta sinnikkäästi täällä on yritetty valmistautua talven ja joulun tuloon. Valoja on jo viritelty omaksi iloksi ja piristämään päivän pimeydessä. Toppavaatteillakin on kuljettu jo kuukausi, vaikka kumpparitkin on pitänyt kaivaa jo kaapin uumenista takaisin esiin talvikenkien viereen. Koirat on myös viihtyneet jo tovin talvitakeissaan. Kitille tilasin aivan ihanan piristävän uuden toppatakin Janutexilta. Tein aiemmin koirien takit itse, mutta jossain vaiheessa muun elämän kiireisyyteen vedoten tilasin muutamasta eri paikasta yksittäisiä takkeja, ja olen ollut ammattilaisten tekemiin takkeihin niin tyytyväinen etten ole viitsinyt enää sen jälkeen värkkäillä itse. Janutexin whippet-mallin istuvuuteen ja pukemisen helppouteen olen ollut tyytyväisin. Ne pysyvät aina kovassakin metsäkyydissä hyvin paikoillaan, eikä pukemisen helppoutta ja riisumista voi korostaa liikaa kun puettavia on tällä hetkellä neljä kappaletta nelijalkaisia ja yleensä vielä yksi hanttiinpistävä taaperoikäinen. Itse on siis yleensä hiestä märkä siinä vaiheessa kun pääsee ovesta ulos...

Kiti myrtsistä poseerauksestaan huolimatta varsin tyytyväisenä uudessa talvitakissaan

Ja niin äitiinsä tulleet ihanat tyttäret jo 6kk ikään ehtineinä, tässä Hilma

Vilja


perjantai 16. marraskuuta 2012

Jyväskylä KV 10.11.2012

Meidän tyngäksi jäänyt harrastuskautemme on nyt paketissa. Vuoden kokonaiset kaksi näyttelyä huipentuivat Jyväskylään viime lauantaina, ja ihan mukavin tuloksin. Whippettejä oli kaikkiaan 72 ja tuomaritäti varsin tiukka jo eri:n jakamisen suhteen. Kiti voitti avoimen luokan nartut ja oli lopuksi pn-4 vara-sertin kera. Moneskohan vara-serti nyt mahtoi jo olla.. Jääpähän motivaatiota vielä ensi vuodellekin sen viimeisen oikean sattumusta odotellessa.

Kiti, Zaraque's High Temptation
Kuva lainattu jossusen.kuvat.fi:stä

Kiti pn-4
Kuva lainattu cmere.kuvat.fi:stä
 
 

Hoitovapaapäiväni vähenevät kovaa vauhtia, ja viikon päästä alkaa taas arkinen rumba työelämässä 1,5 vuoden tauon jälkeen. Tauko tuli tarpeeseen, mutta muutaman vuoden talonrakennus-urakan ja kolmannen lapsen vauva-ajan jälkeen on ihana palata taas aikuisten päivittäiseen seuraan ja säännöllisen tilinauhan rytmiin. Mainituista syistä johtuen myös koiraharrastuksemme on palanut säästöliekillä jo pari vuotta, ja siihen toivoisin nyt kovasti piristystä jo ensi vuoden aikana. Aloitin "piristymisen" ilmoittamalla Kitin tammikuussa Kajaanin näyttelyyn. Siellä ei harmikseni arvostella nyt lainkaan pentuja, eikä myöskään Turun KV-näyttelyssä, joten I-pennut eivät ehdi esiintyä ollenkaan pentuluokissa, vaan siirtyvät suoraan junioriluokkiin. Jospa niitä nähtäisiinkin sitten runsaslukuisemmin niissä.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Hailuoto

Hailuoto on paikka joka on koettava joka syksy. Olemme käyneet Hailuodon maastokisoissa jokaikinen kerta kun ne on järjestetty vuodesta 2003 lähtien. On mennyt muutama vuosi välissä kun omia koiriamme ei ole edes kilpaillut pentueista tai muusta syystä johtuen, mutta itse on ollut silti päästävä paikan päälle, ja mieluiten yöreissulle, jotta toisena päivänä on voinut vain nauttia lenkkeilystä upeissa merenrantamaastoissa ja hyvästä seurasta koiraihmisten kesken. Lokakuun loppupuoli on säiden osalta haastava, ja on ollut oma jännitysmomenttinsa aina arvailla kilpailuviikonlopun säätä.

Tällä kertaa jouduimme tyytymään päiväreissuun, mutta Hailuoto ei pettänyt meitä nytkään upeilla maisemillaan ja kauniilla säällään, vaikka kylmyys aiheutti vähän ongelmia kisajärjestelyille, kun rantahiekka oli aamupäivästä niin jäässä, että kisat pääsivät alkamaan usean tunnin myöhässä koirien juoksuturvallisuuden vuoksi. Järjestelyt toimivat taas hienosti, kiitos Oulun seudun vinttikoiraharrastajien ja muidenkin toimihenkilöiden ammattitaitoiselle porukalle, eikä paikkakaan ollut yhtään hullumpi vaikka itse starttipaikalle oli aika pitkä matka, eikä ollut ihan helppo seurata lähtöjärjestyksen etenemistä kun oli koiria huoltamassa autolla.

Kilpailut vietiin aikataulun reilun myöhästymisen vuoksi yhden juoksukierroksen taktiikalla läpi, ja melko lyhyellä radalla. Kiti juoksi päällisin puolin katsottuna ihan hienon juoksun, mutta ei pisteissä yltänyt kuin 11. ylikorkeissa nartuissa, mutta kuitenkin SA:n arvoisesti. Nuutti juoksi ihan hyvän perusjuoksun, mutta oli hieman yllätyksellisestikin viides normikokoisissa uroksissa, ja saimme hetken iloita jopa maastosertistä. Jakoperusteissa oli kuitenkin sattunut virhe kärkipäässä, ja sertit siirtyivätkin yhden sijan kohti kärkeä. Pääasia kuitenkin että sertit menivät lopulta koirille joille ne kuuluivat.

Näissä maisemissa on kiva hölkytellä... (Nuutti sinisellä manttelilla)

Aivan kuin Kiti olisi huikannut: "Odota tuon pupupaistin ihan kohta!"

Kiti

Nuutti

Ruffe oli ottamassa oppia ensi vuotta varten

Ruffen intensiivinen tarkkailu

Nämä maisemat on vaan koettava paikanpäällä



 
Ensi vuonna taas, täältä tullaan Hailuoto!


maanantai 1. lokakuuta 2012

Tuunausta vaihteeksi

Sadepäiviä riittää tänä syksynä, joten on ollut aikaa puuhastella sisälläkin. Hankin itselleni uuden tuunailuprojektin muutama viikko sitten, kun ostin käytetyn kuuden hengen ruokailuryhmän netin kautta. Olen haaveillut talon valmistumisesta asti massiivisesta ruokapöydästä, mutta hinta uudella olisi vähintäänkin nelinumeroinen, joten haave on saanut muhia vain mielessä. Netin myyntipalstalla silmiini osui ihan sattumalta juuri sellainen pöytä josta olin haaveillut, väri vain ei ollut ihan sitä mitä ajattelin, mutta koska oli massiivipuisesta pöydästä kyse niin kunto ja värihän ei olleet kuin hidaste. Hintakin oli käytetyllä pöydällä kohdillaan, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Ensin hiottiin kaikki pinnat kannesta ja jaloista. Käsittelin kaikki kahteen kertaan Osmo color -puuvahalla, "kuusi" sävyllä. Lopputulos on haluamani kuultovalkea puolimattaisella pinnalla.

Ja tässä lopputulos

Edellinen omistaja oli teettänyt mittatilauksena lasin pöydän kannen päälle, ja se saa suojata pintaa myös meillä nyt ainakin toistaiseksi kun on vielä pienimmällä kaksijalkaisella lusikka muussakin käytössä kuin syomisessä. Tuolit olivat toissijainen tuote kaupassa. Mietin että tilaisinko niihin pellavaiset täyshuput, vai ostammeko uudet tuolit kokonaan. Tuolien hiominen ja vahaaminen on niin työlästä että siihen ei ryhdytä. Tuolit eivät kuitenkaan mielestäni olekaan yhtään pahan näköiset vaikka tuollaisenaankaan, joten saavat toistaiseksi olla. Ne ovat kuitenkin myös todella tukevan tuntoiset ja hyvät istua. Pöydästä poikkeava värikään ei häiritse pahemmin, ja vielä vähemmän häiritsisi jos takana näkyvän tammisenkin käsittelisi myös Osmo colorilla kuultovalkoiseksi...

Tein myös toisen aika edullisen tuunauksen vanhasta "uudeksi. Äidillä oli koivujakkara, joka oli vain lakattu ja hiukan ajansyömä. Ehdotin vaihtokauppaa meidän metallijalkaiseen jakkaraan, koska massiivipuinen sopi meille paremmin, ja heille sirompi metallijalkainen. Lupasin kunnostaa molemmat ensin uudistetumpaan kuosiin. Niimpä armas mieheni hoisi hiomisosuuden, ja minä maalasin molempien puuosat valkoisella kalustemaalilla. Lopputulos taisi olla molemmille mieleinen.

Uuden ilmeen saanut keittiöjakkara

Äitikin ahkeroi taas viime talven puutöissä, ja Jooakin sai oman kirstunsa viimein tänne kotiin. Nyt on kaikilla lapsilla, ja myös minulla omat kirstut jotka toivottavasti seuraavat arvostettuna käsityönä ja käyttöhuonekaluna koko elämän mukana.

Jooan kirstu

Jotain uusia sisustushankintojakin olen pikkuhiljaa tehnyt. Pihalle sain viimein uuden rautatieomenapuun. Hankin entiseen kotiimme Rautatieomenapuun heti ensimmäisenä kesänä kun ostimme talon, ja neljäntenä kesänä se tuotti jo satoa. Pidin kovasti puun ulkonäöstä roikkuvine oksineen, ja se oli ehkä suurin materiaalinen asia jota jäin kaipaamaan entisestä talostamme. Istutin heti vuosi sitten tänne uuteen kotiinkin rautatieomenapuun, mutta koirat törmäsivät juostessaan siihen viime syksynä, eikä se antanut enää elonmerkkejä tänä kesänä. Nyt sain viimein uuden puun pihalle juurtumaan, toivottavasti tämä on yhtään parempionninen yksilö, ja ilahduttaa meitä kauniilla kukinnalla jo ensi kesänä.

Eteishalliin haaveilin sirohkosta rottinkituolista, jossa voi istua laittamaan kenkiä tai pukemaan Jooaa. Mieleinen malliltaan ja väriltään (ja hinnaltaan..) löytyi Ikeasta.



Olohuoneen erkkeriin sain viimein haaveilemani pellavaverhot purjerenkailla. Kirkasti ihanasti koko huoneen.

Omaan makuuhuoneeseen löysin viimein riittävän ison pyöreän maton,
tässä Elloksen versiossa halkaisija on 200cm.

Ihastuin tähän Ikean pöytälamppuun välittömästi kun näin sen.
Pitäisi raskia vaan ostaa toinenkin toiselle yöpöydälle.

Ja vihdoinkin oikean kokoinen, mallinen ja värinen kori koirien leluille. En kai ole turhan vaativa, ei
mennyt kuin vuosi löytää oikeanlainen... Pitänee suojella pentuikäisiltä.

Otin kesäkukka-asetelmistani talteen kaksi murattia, jotka iskin molemmat samaan ruukkuun.
Olin ilahtunut miten hyvävointiset ne ovat, ja sopivat mielestäni loistavasti tuohon lipaston kulmalle.

Ei blogia ilman koirimaisia asioita, eli meillä on ollut reilun viikon taas kaksi hoitolaista täällä, Inka (Z. Golden Dream) ja Kaneli (Z. How Sweet It Is), eikä vauhtia ole puuttunut lenkkireissuilta. Ihan hyvä kun koiravieraat nostattavat vähän omien koirienkin kuntoa. Kameraa en ole viitsinyt kauheasti ulkoiluttaa kun täällä on satanut enemmän tai vähemmän joka päivä, ja lenkit on pyritty pyrähtämään kuitenkin pikkusateissakin.

Zaraquessilaiset vetää aina yhtä köyttä, Kaneli takimmaisena Millan hoivauksessa.

Inka

Inkan Special-tyyli

Kiti ja Jooa, best friends

Jooa hoivaa myös vieraat koirat, iltapusuvuorossa Kaneli

Ja Millakin saa iltahalit



tiistai 18. syyskuuta 2012

Pentutreffit

Viime sunnuntaina tanner tömisi täällä Lautiosaaressa, kun viisi I-pentulaista oli kokoontunut tapaamaan toisiaan sekä huvin että "työn" merkeissä. Sateisten päivien väliin oli luontoäiti kuullut toiveemme ja loihtinut mukavan aurinkoisen syyssään, joten oli todella mukava viettää koiramainen päivä ulkoilmassa. Kiitos aktiivisille omistajille kun jaksoitte ajella tänne asti tapaamaan kasvistätiä ja pentujen sisaruksia. Ohjelmassa oli ensin yhteislenkkeilyä ja -leikkimistä, eikä täysin vaaratilanteiltakaan vältytty kun nelikuiset pennut pääsivät vauhtiin. Kun enimmät ylienergiat oli saatu purettua voitiin keskittyä pupun saalistamiseen ja tietenkin myös misseilyyn, eli näyttelyharjoituksiin. Enemmittä puheitta kuvakimaraa:

Iloinen rakkisakki omistajineen vielä virtaa puhkuen :D


Ainoa kuva kamerassani jossa kaikki viisi pentua mahtuivat samaan kuvaan irrallaan..

Vilja näytti jo aiemmalla kokemuksella mallia

Vilja

Lululla oli ensikertalaiseksi huippuvire viehejahdissa

Lulu

Hilma suoritti sujuvasti kulman

Hilma

Vilja ja Hilma parijuoksussa

Vilja ja Hilma

Mangolla tosi kyseessä

Mango

Ruffen tyylinäyte

Ruffe

Mango ja Ruffe parijuoksussa

Vilja vajaat 4kk
(Zaraque's It's Love Time)

Lulu 4kk
(Zaraque's Innocent Love)
 
Hilma 4kk
(Zaraque's I'm In Love)

Mango 4kk
(Zaraque's I'm a Love Machine)

Ruffe 4kk
(Zaraque's Irish Coffee)