keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Pilleri 6kk!

Nuorimmainen villikkomme Pilvi pilleri saavutti jo puolen vuoden iän viime viikon lopulla. Sen kunniaksi otettiin tietysti kuvia neitosesta.

Sagramour Pietra Preziosa 6kk

Ja kyllä hänellä jalatkin liikkuu

Pilleri ilmeellä ja korvilla jotka hänellä useimmiten siviilissä tavataan :D


Korkkasimme maastokaudenkin viime viikonloppuna kotikisoissa Kemissä. Kisat menivät kyllä osaltamme ihan penkin alle. Nuutti juoksi vaisun oloisesti ja syykin selvisi kun se nilkutti vieheen pysähdyttyä suoraan mamman paijattavaksi. Veri valui jalasta, ja eläinlääkärin tarkemmassa syynäyksessä arveltiin että etujalan sisävarpaan kynsi oli murtunut tyvestä asti. Jalalle ei voinut tehdä puhdistusta kummempaa paikanpäällä, ja Nuutti sai vain kipulääkettä pistoksena. Kiti päätyi juoksemaan arvonnan jälkeen yksin, eikä silläkään mennyt oikein putkeen pisteistä päätellen, joten päätin vetää sen pois finaalista jotta pääsimme lähtemään kotiin. Ensin Kiti sai reilu kuukausi sitten lenkillä ilkeän haavan jalkaansa, johon se söi antibioottikuurin, sitten Pilvillä irtosi takajalasta kynsi ensimmäisissä vieheharjoituksissaan, jonka vuoksi se vietti pari viikkoa sairaslomaa, ja nyt Nuutin kanssa ollaan sairaslomalla. Tänään mennään eläinlääkäriin vielä tutkittavaksi että mitä varpaalle tai kynnelle tehdään, koska varvas on alkanut turvota.

Viikon päästä pääsemme toivottavasti Kitin ja Pilvin kanssa kuitenkin Whippettien erikoisnäyttelyyn usean vuoden tauon jälkeen. Eniten odotan ihanien ystävien tapaamista, ja tietenkin toivon näkeväni laajan otoksen whippettejä, joita onkin ilmoitettu melkein 200. Reissu on myös meille samalla lomamatka, koska aikeissamme on aloittaa pihanlaittourakka vihdoin ja viimein. Kukkia ja pensaita on jo nostettu ylös suojaan, multaa on tullut kuorma-autolasteittain pihalle, ja ensi viikolla pitäisi koneiden tulla jylläämään pihamaata. Nurmikonsiemensäkitkin odottavat jo autotallissa. En malta odottaa ihanaa idylliä, jossa lapset ja koirat saavat kirmata samettinurmikolla, ja emäntä kyykkii hellehattu kenollaan kukkapenkkien kimpussa :D

Jooa sai kuukausi sitten ensimmäisen oman pyörän, joten sillä
poljeskelu on varmaan pikkumiehen suurin tavoite tälle kesälle.

Ruohonleikkuria meille ei varmaan tarvita sitten kun oikea nurmikin on kylvetty, koska sitä virkaa
toimittavat jo viisi whipettiä.



torstai 16. toukokuuta 2013

Kuopukset 1-vuotta!

Tänään kuopuksemme eli I-pentue täyttää yhden vuoden. Onnea siis Hilmalle, Viljalle, Lululle, Eeville, Murulle, Kitille, Ruffelle, Mangolle ja Ukolle!

Täältä tullaan elämä!

Pari viikkoa sitten merkittävä aikakausi koiraharrastuksessani päättyi, kun viimeinen englanninspringerspanielimme Jena nukkui ikiuneen lähes 16 vuoden iässä. Koiraharrastukseni alkoi springereiden kanssa vuonna 1987, kun sain ensimmäisen oman koirani. Ensimmäistä kertaa esitin koiraa näyttelykehässä -88, ja 90-luvulla tuli kokeiltua myös agilitya, tokoa ja mejää ihan kilpatasollakin asti. Trimmaaminen oli myös omalta osaltaan mukavaa haastetta, ja opettelin noina vuosina trimmaamaan myös muita rotuja. Jossain uinui kuitenkin jo ihan koiraharrastuksen alkuvuosilta asti haave omasta vinttikoirasta. Muistan nähneeni jo 80-luvulla Rovaniemen näyttelyssä elegantin pienen whippetin, jota ihastelin kovasti.

Kun muutin -98 opiskelemaan Ouluun, otin kaksi springeriäni mukaan, Jenan, joka oli oma harrastuskoirani, ja Jenalle kaveriksi Ami-springerin. Vuoden omillaan asumisen jälkeen päätin viimein toteuttaa pitkään itäneen haaveeni, ja ottaa whippetin. Alunperin katsoimme silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa englanninvinttikoiria, mutta niiden suuri koko sai meidät päätymään pienempään versioon. Niin muutti ensimmäinen whippettini Iisa meille Jenan kaveriksi, ja Ami lähti takaisin vanhempieni springerilaumaan. Iisa oli sijoitusnarttu, koska pentueessa ei ollut kuin yksi narttu, ja kasvattaja halusi välttämättä sijoittaa sen.

Olimme äitini kanssa kasvattaneet muutaman springeripentueen -90 luvulla, ja kun Iisan kasvattaja sitten ehdotti että voisin itse pennuttaa sen kun hän ei sillä hetkellä pystynyt sitä pennuttamaan, tartuin tilaisuuteen aika extempore, ja Iisa sai ensimmäisen Zaraque's whippet-pentueen. Jena lähti pentujen ajaksi hoitoon vanhemmilleni, ja kun Iisan pentueesta sitten jäikin kaksi pentua kasvamaan luoksemme, Jena ei halunnut enää tulla mukaamme kun olimme hakemassa sitä vanhempieni luona. Niimpä se päätti lopulta itse muuttaa karvakavereidensa luokse, kolme whippettiä oli ilmeisesti hiukan liikaa siedettäväksi... :D

Vinttikoiraharrastus oli jo imaissut meidät täysillä mukaansa, joten Jenaan päättyi aktiiviharrastukseni springereiden kanssa, ja niiden kasvattaminen. Springerit saivat elellä leppoisaa kotikoiran arkea vanhempieni luona. Mukavat muistot ja kullanarvoiset opit jäivät mieleen kaikkiaan 26 vuoden ajalta.

Samana päivänä Jenan kanssa lähti koirien taivaaseen myös ensimmäisestä whippet-pentueestani Jumbo. Jumbo ja omat koiramme Milla ja Jonathan olivat hyvin tiivis sisarusvaljakko ensimmäisinä vuosinaan, ja yhdessä opeteltiin juoksuharrastuksen alkeita niin radalla kuin maastoissakin. Kiitos Tiialle ja Antille Jumbon hyvästä hoidosta, ja kiitos myös mukavista hetkistä ja muistoista mitä koimme Oulun vuosina <3