sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Pennut 4 vrk

He ovat täällä! Kuten ounastelinkin, Kiti synnytti pentunsa jo 3 päivää ennen laskettua aikaansa. Synnytys alkoi yöllä, ja hiukan takeltelevan alun jälkeen se sujui niin nopeaan tahtiin ettei meinannut emän ja kätilön vauhti riittää kaikkeen. Parhaimmillaan tuli 3 pentua viiden minuutin sisään. 6 suloista tyttöä ja 3 ihanaa poikaa putkahtelivat elämään vain 3,5 tunnin aikana, ja Kiti osasi toimia heti ihailtavan luonnollisesti pentujensa kanssa. Pennutkin olivat pienestä syntymäpainostaan huolimatta heti hyvin virkeitä ja löysivät itse nisille.

Nyt pennut ovat 4 vuorokauden ikäisiä, ja paino on lähtenyt kaikilla nousemaan hyvin, pienin Hiutalekin raivaa tietänsä nisälle isompiensa seassa. Otimme tänään pennuista ensimmäiset yksilökuvat, mikä oli yllättävän haastavaa, kun nälkäiset vastasyntyneet osaavat olla pelottavan nopealiikkeisiä :) Kuvaaja ei valitettavasti ollut aina yhtä nopealiikkeinen joten tarkennuskohdat ovat muutamissa pään sijaan jossain ihan muualla, mutta eiköhän näistäkin suloiset nassut ja hauskan värikirjon näe.


Ukkonen (poika)

Sumu (poika)

Salama (poika)

Säde (tyttö)

Iiris (tyttö)

Halla (tyttö)

Enkeli (tyttö)

Pilvi (tyttö)

Hiutale (tyttö)


Toivotan vielä rakkaalle mummokoirallemme Iisalle hyvää syntymäpäivää sinne pilven reunalle! Tiedän että se olisi ollut onnellinen saadessaan hoivailla vielä näitäkin pentuja.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Uusi kaksio

Vielä ollaan yhtenä kappaleena, mutta aavistelen H-hetken olevan jo lähellä. Kiti on ollut huomattavan rauhallinen ja vaisu tänään. Tyyntä myrskyn edellä? Tänään on vasta 58 vuorokautta astutuksesta, mutta jos Kiti tulee yhtään emäänsä niin huomenna olisi Suuri Päivä, Lumi nimittäin synnytti 59. tiineysvuorokaudella.

Uuteen taloon suunniteltiin koirille oma huone uloskäynnillä ja omalla vesipisteellä, jossa pentueetkin on helppo hoitaa. Huoneeseen oli tietysti saatava myös pennuille sopiva ja siivousta helpottava oma rajattu tilansa, joten taitava mieheni askarteli Kitille ja pennuille ihan oman kaksion. Aitaus tehtiin vesivanerista, ja kaikki seinät ovat nostosaranoilla pidempiaikaista säilytystä ajatellen. Väliseinä on myös irroitettava, ja siinä on ovi ja selkeä kynnys, jotta emä pääsee toiseen "huoneeseen" lepäilemään pennuilta. Väliseinä otetaan kokonaan pois kun pennut alkavat liikkua omilla jaloillaan, ja tarvitsevat enemmän tilaa, eikä emää tarvita syöttämään pentuja niin tiheään. Molemmissa päissä on myös omat uloskäyntinsä, toinen aukeaa ulko-ovelle päin jotta pennut saa siitä näppärästi ulkoilemaan, ja toinen sisätiloihin päin, jotta pennut saavat liikkua vapaastikin talossa ja mennä nukkumaan taas omaan boksiinsa kun väsy yllättää. Kynnys jätettiin sen verran matalaksi että pentujen pitäisi päästä siitä näppärästi hyppäämällä yli kun vähän kasvavat, ja emä pääsee siitä astumalla hyvin yli. Käytäntö näyttää pitääkö kaksioon tehdä muutoksia jatkoa ajatellen, mutta olen kyllä toistaiseksi todella tyytyväinen lopputulokseen. Suunnittelen vielä maalaavani seinät ulkopuolelta ja niihin voisi kehitellä jotain kivoja kuvajuttuja tämän pentueen jälkeen.

Uusi kaksiomme koirahuoneessa


Ovet kiinni

Kaksion ensimmäinen testailija


Mikäli jollakulla kiinnostaa tarkemmin toteuttaa vastaavanlainen, niin käytimme kaksioon 15mm vahvaa 250mm x 125mm vesivaneria, hinta n. 69e/kpl, ja vanereita meni kolme kappaletta. Kaukalon korkeus on 80cm, siten riitti nuo kolme vaneria täysimittaisilla pitkillä sivuilla. Nurkissa on nostosaranat (ja päät sahattu kulmaan että saatiin tiiviiksi), ja samoin väliseinän päissä, ovet on pianosaranoilla. Ovissa on normaalit salpalukot. Saranoille ja lukoille tuli hintaa yhteensä vajaat 100 euroa.

Nyt vaan ensimmäisiä asukkaita odottelemaan!


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Juhlintaa

Juhlistimme viikko sitten isäni 60-vuotisjuhlia. Itse juhlakalu karkasi ulkomaille varsinaisena synttäripäivänä, mutta ihan niin helpolla ei tilanteesta päästetty livistämään, vaan ykköset oli puettava päälle ulkomaan reissun jälkeen. Sain tehtäväksi loihtia voileipäkakut juhliin, joten tartuin tietysti kolmen aiemman räpeltämäni voileipäkakun kokemuksella härkää sarvista. Ihan kohtuullisen näköiset niistä kai tuli, ja maku oli sitäkin parempi eikä nestekään kellunut lautasella, joten hurraa minä! Tein perinteiset savuporokakun ja savulohikakun, ja ohjeet kaivoin oman pään kovalevyltä taas. Inhoan nimittäin reseptien lukemista, ja toki leivon joskus ihan pilkulleen valmiiden reseptienkin mukaan, mutta yleensä keksin vähän omia sovelluksia. Varsinkin ruokaa on mielestäni ihan mahdoton tehdä suoraan resepteistä, ja voin tunnustaa etten ole ikinä laittanut ruokaa tiukasti minkään ruokaohjeen mukaan, mutta ideoita saatan kyllä poimia mielenkiintoisen näköisistä (niin, olen visualisti eli mielenkiinnon herättämiseksi minun pitää nähdä mahdollisimman houkutteleva kuva valmiista annoksesta) resepteistä.

Hyvät niistä tuli...

Ja kun nyt kerrankin oltiin laittauduttu niin otettiin koko porukasta kuvia.

Kiia

Neea

Jooa

Ja äitikin päässyt kuvaan, eikä kamerakaan mennyt rikki ;)


Tämä olikin sitten varmaan toistaiseksi viimeinen ei-koira-aiheinen postaus, koska täällä alkaa H-hetki lähestyä. Enää reilu viikko laskettuun aikaan, mutta en usko Kitillä edes malttavan pennut masussa enää niin kauan. Vielä ollaan tehty reilut lenkit päivittäin, mutta pitänee alkaa jo lyhentämään matkaa että pysyisivät edes viikon vielä, ja mahakin alkaa olla melkoinen painolasti Kittylle. Palataan siis toivottavasti pentuaiheisin postauksin seuraavaksi astialle!

 
Nuutistakin tulee kohta eno, ja sitten riittää piraijoita painikavereiksi.