torstai 6. marraskuuta 2014

Kesäprojekti

Nyt kun illat on pimenneet ja ensimmäiset kynttilätkin saatu jo poltella, on aikaa vihdoin kaivella kesän kuvakansioita ja todeta että jotain saatiin aikaan tänäkin kesänä. Yksi asia tuntui erityisesti ilahduttaneen monia muitakin tänä vuonna, nimittäin hieno omenasato. Meillä kaikki kolme omenapuuta ovat vielä melko nuoria kuten itse pihakin, vanhin on istutettu kaksi vuotta sitten ja nuorimman istutin vasta viime keväänä. Vanhin borgovskoje teki jo reilut kolmekymmentä omenaa, sokerimiron kymmenkunta, ja nuorin rautatieomenapuukin teki yhden hedelmän. syyskuussa pääsimme maistelemaan ja vertailemaan satoa, ja borgoskojen omenat olivat maultaan ehdottomasti parhaita. Sokerimironin hedelmät olivat aika kirpeitä, ja rautatieomapuu sai riesakseen loppukesästä kirvoja joten ainokainen omenakin jäi maistamatta.  


Heinäkuussa näytti jo lupaavalta

heinä-elokuun lopulla

Tässä vaiheessa punaposket olivatkin hävinneet jo suurimmaksi osaksi parempiin suihin...

 Lupasin jo aiemmin laittaa jossain vaiheessa raporttia tämän kesän suurimmasta projektistani. Halusin kotimme sisääntuloon jotain esteettisesti hieman kutsuvampaa kuin rakennusajalta vielä jääneet pikarappuset, jotka tosin on tehty isännän toimesta sellaisella pieteetillä että ovat palvelleet moitteettomasti ja kestäisivät varmasti vaikka seuraavaan sukupolveen. Eli hihat ylös, lomarahat kivikauppaan ja eikun töihin. Ajelimme 3,5 tonnia muuri- ja laattakiveä pihan nurkalle, ja naputtelin niitä sitten paikalleen pentujen hoidon ja kaiken muun ohella useamman viikon. Kesäloma sujui projektin parissa, ja kun lomat oli lusittu ja palattu työarkeen, niin yllättävän kovasti työllisti vielä pyöreiden kivien kuskaaminen montuilta ja kivimurskeen täyteaineeksi ajo, puhumattakaan kasvien reunustamisessa ja viimeistelyssä. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, vaikkakin projekti vei sen verran viimeiseen pisaraan mehut, että etuterassin viimeistely terassilaudoituksella ja uusien portaiden teko jäi ensi kesään. Viime tipassa ennen pakkasten tuloa saatiin asennettua myös etupihan pollarivalot viimein paikoilleen.

Sisääntulo kokonaisuudessaan


Kasveina on tuivioita, kääpiökatajaa, yksi timanttituija, keijuangervoja, Fairy-ruusua, paria eri kuunlilja-lajiketta, pionia ja yksi runkosyreeni.


Allaskin huomiotuna paikoilleen, mutta on tarkoitus vielä verhoilla ja lisätä ensi kesänä siihen jokin kiva vettä suihkiva juttu.


Toinen puoli saa ensi kesänä vielä pionista väriä havujen keskelle

Emännän tuunailujen vastapainoksi sai mieskin laittaa kädentaitonsa koetukselle. Suunnittelin vanhoista raakalankuista meille olohuoneeseen pöydän. Mitat tehtiin Ikean valmiin lasilevyn mukaan, ja muuten pöytä tarvitsi kaikessa yksinkertaisuudessaan muutaman pultin ja maalia päälleen (lue; Päivän suunnittelun, toisen päivän toteutuksen ja parin päivän maalauksen kuivumisaikoineen...). Materiaalikustannukset olivat  maalipurkin verran eli reilut pari kymppiä, ja Ikean lasilevy maksoi pari kymppiä. Tykkään.
Homemade
Loppuun vielä pienet pihavillit a´la Jooa ja Jose :)





keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Niin lomalla!

 Meillä on juhlittu viime viikkoina useat synttärit, joista erityismaininta ihanalla omalle sutturallemme Millalle, joka täytti kunnioitettavat 13 vuotta. Milla on viimeinen vielä keskuudessamme taivaltava ensimmäisestä Zaraque's whippet-pentueesta, eikä osoita huonoa kuuloa lukuunottamatta juuri vanhuuden oireita. Se käy edelleen mukana kaikilla lenkeillä millä muutkin koiramme. Toivottavasti saamme juhlia sen kanssa vielä tuleviakin synttäreitä.


Fi mva Zaraque's Eternal Dream, 13 vuotta

Elämäni valo, Lumi, sai myös mittariinsa yhden vuoden lisää, kun se täytti vajaa viikko sitten 9 vuotta. Lumi on vielä elämänsä kunnossa, mutta on jo useamman vuoden varonut hiukan toista etujalkaa kovilla alustoilla. Vaivaa on tutkittu useaan otteeseen ortopedia myöten ja koko koira kuvattu päästä varpaisiin, mutta syytä ei löydy. Onneksi vaiva ei Lumia hidasta millään tavalla, mutta valitettavasti se on pitänyt meidät näyttelykehistä poissa jo monta vuotta. Samoin juoksu-ura katkesi liian aikaisin. Lumi on ollut aina luonteeltaan miellyttämishaluinen ja kova tekemään, ja se jopa nautti esiintyä näyttelykehissä, mikä ei ole whippetin kanssa mikään itsestäänselvyys. Harrastimme nuoruusvuosina agilityakin jonkin aikaa. Nyt Lumi on siis keskittynyt viime vuodet pitämään huushollia pystyssä ja kouluttamaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan whippetin tavoille.

Josen halailtavana Lumi, Fi&Se mva Zaraque's First Avenue, 9 vuotta 
 Kesä ja syksykin sujuivat meillä paljolti pihatöissä, ja viikonloput on kuljettu aika aktiivisesti koiraharrastuksissa. Lupaan laittaa lähiaikoina vielä raporttia kodin aikaansaannoksista, mutta nyt vielä hiukan fiilistelyä viimeisimmältä reissultamme. Olin pitkään haaveillut pääseväni käymään Norjassa, koska olen käynyt siellä vain kerran joskus lapsena, eikä muistikuvia juuri ole niiltä ajoilta. Joten mitäpä koiraihminen muuta keksii kuin lähteä koiranäyttelyn varjolla Norjan reissulle! Harstadissa pidettiin kv-näyttely lokakuun alussa, johon ilmoitin meiltä Kitin ja Pilvin. Jose pääsi mukaan oppilaaksi, koska sillä ei ole vielä ikää riittävästi itse rientoihin.

Oikaisimme Ruotsin kautta Harstadiin, ja ajelimme käsivarren kautta takaisin Suomeen. Näin oli helpointa koirien maahanvienti/tuonti-säännösten vuoksi, kun selvisimme yhdellä ekinokokkoosihäädöllä. Näyttelyyn oli ilmoitettu 31 whippettiä, ja Kiti oli lopulta pn-3, joten serti ja cacib jäivät viiksikarvan päähän, mutta se ei jäänyt kyllä harmittamaan kun kokemus oli niin hiukea että jäipähän syitä lähteä vielä uudestaankin Norjaan. Pilvi sai Eh:n, mikä jäi arvostelun luettuakin vähän mysteeriksi. Kaikki odotukset olikin ladattu näyttelynjälkeiseen aikataulullisesti rennompaan oleiluun ja kotimatkan maisemiin, eivätkä ne tuottaneet pettymystä. Harstad oli todella kaunis ja sympaattisen oloinen kaupunki, johon pitää palata kyllä ajan kanssa uudelleen. Ja maisemat kotimatkalla.... no, kuvat kertokoot edes osan. Mutta ne pitää kyllä nähdä ihan itse jos haluaa saada täyden kuvan. Mutta voin kertoa että matkantaitto oli hidasta, koska joka mutkan takana piti pysähtyä taas ihastelemaan ja kuvaamaan henkeäsalpaavia näkymiä.



Harstad

Sielunhoidon lisäksi piti vähän hoivat ruumistakin... :)


Jaloittelutaukoa

Jostain matkan varrelta, tänne voisin hankkia lomamökin...

Näin vanhanaikaista ei sentään ollut, tämä oli museoitu tila.


Näissä maisemissa nieltiin kilometrejä


Välillä vaihdettiin kuskia :)




Lumisista huipuista huolimatta sää oli todella leuto ja paljon lämpimämpi kuin Suomessa, varmaankin Golf-virran vaikutuksesta.



Turvallisesti kotoisella maaperällä taas, ja Saana näytti edellisten maisemien jälkeen ihan pulkkamäeltä...

perjantai 22. elokuuta 2014

Maailmanvoittajia ja maailmanvalloittajia


Suomi sai kunnian järjestää koirien maailmanvoittajanäyttelyn 2014 Helsingin messukeskuksessa, ja kun näin harvinaisesta herkusta on kyse, oli meidän tietysti päästävä paikalle, vaikka ilman koiraa. Olimme läsnä myös edellisessä maailmanvoittajassa 1998, silloin kylläkin vielä springerspanielikehän reunalla. Omia koiria en nyt ilmoittanut mukaan, koska ilmoittautumismaksuthan olivat tähtitieteelliset enkä tiennyt vielä ilmoittautumisaikaan että pääsemmekö varmasti paikalle. Lähtömme varmistui itseasiassa vasta edellisenä päivänä ennen matkaan lähtöä, mutta matkantekokin sujui oikein mukavasti kun ei ollut valmiiksi henkisesti uupunut reissusta. Kilometrejähän kertyi noin 1600 lähes vuorokauden sisään, kun lentolippuja tai vapaita hotellihuoneita oli turha enää edes kysellä...

Maailmanvoittajanäyttelyn Vsp Sobers Mimosa - Rop Pendahr Fred Perry

Sobers Mimosa, eikä kuvat tee edes oikeutta sen liikkeille...


Urosten maailmanvoittaja Song Sung Blue Golddust,
oma suosikkini uroksissa

Meidän tiimimme hieno edustaja, Ch Zaraque's Irish Coffee,
kilpaili FCI:n sääntöjen mukaan vielä avoimessa luokassa,
koska on valioitunut vasta ilmoittautumisen jälkeen.
Tuloksena erinomainen, joita tuomari ei jaellut kaikille...

Oma suosikkini nartuissa, Play a While Junikväll,
joka onkin oman linjani lähisukulainen

Grey-kehää yritin juosta katsomassa ja kuvaamassa myös joka välissä, tässä narttujen voittaja,
upean upea Sobers Orianne. Sobersilla hieno päivä, maailmanvoittajatittelit molemmissa roduissa!

J-pentue on saavuttanut kolmen kuukauden iän, ja sen kolme pientä maailmanvalloittajaa järjestivät keskenään pentutreffit Kuopion suunnalle, katsokaa nyt kuinka hauskaa niillä oli!! Kaikki kuvat on ottanut Jatta Savolainen.
Hippu (Z. Juliet In Temptation), Leevi (Z. Joy Of Life) ja Viljo (Z. Just Light Up My Way)


Hippu ja Viljo

Leevi ja Viljo

Hippu the kangaroo

Leevi ja Milo (Zaraque's Ghost Story)

Edessä Viljo, takana Hippu

Näyttelypönötystäkin oli reenattu, tässä Hippu

Viljo

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Onnea elämään!


Viimeisetkin J-sisarukset ovat muuttaneet omiin koteihinsa, joten onnea vielä perheille ja pennuille yhteiselle taipaleelle! Lekukin pääsi ihanaan perheeseen, jossa on asunut myös Casper ensimmäisestä pentueestamme, ja elämäntavoille on opettamassa vielä 16-vuotias pappa-whippet.

Talo on hiljentynyt hetkeksi, jos hiljaisuutta katsoo viiden ihmisen ja kuuden koiran perspektiivistä... Lomatkin on lusittu ja työrutiinit taas alkaneet, joten syksyä kohti mennään, ainakin henkisesti. Harrastusrintamalla se tarkoittaa ehkä hienoista piristystä meidän tapauksessamme, kun ilmoittauduttu on jo yhteen näyttelyyn ja yhteen maastojuoksukisaan, ja pari muuta on vielä "to do" -listalla.

Viime viikonloppuna sain todistaa tuoreinta kasvatti-muotovalion syntyä, kun Ruffe (Z. Irish Coffee) sai ansaitusti viimeisen sertinsä titteliin Oulun kv-näyttelyssä, joten onnea Anne ja Heikki!!!

FI MVA Zaraque's Irish Coffee

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Leku

Tämä suloinen poika olisi vielä vailla rakastavaa kotia varauksen peruuntumisen vuoksi. Lekulla (Zaraque's Joy Of Life) on lievä kehityshäiriö raajoissa, joten näyttelyihin tai juoksuradoille kilpailumielessä pojasta tuskin on, mutta muuten se on sydämeltään ja ulkonäöltäänkin aito whippet, joka haluaisi elää whippetin arvoista elämää sohvanvaltaajana ja lenkkipoluilla. Jos olet kiinnostunut, kysy lisää puhelimitse tai sähköpostitse, nro 040-7386108 / heidi.lonnakko(at)pp.inet.fi

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Pennut 7vk

Viimeiset seisoskelusessiot pennuista, ja loppuviikosta naperot alkavat jo muuttaa omiin koteihinsa. Tänään pennut kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa ja sain huokaista helpotuksesta, kaikilla oli asiat hyvin. Ainoastaan Lenkku-poikamme (1. poika) sai maininnan raajoistaan joissa sillä on kehityshäiriö, mikä on ollutkin tiedossa ja hoidossa jo alusta saakka. Poika on kehittynyt kuitenkin koko ajan oikeaan suuntaan, ja pärjää vauhdissa täysin sisaruksilleen.

Zaraque's Joy Of Life

Zaraque's Just Light Up My Way

Zaraque's Just For Fun

Zaraque's Just Be My Joy

Zaraque's Juliet In Temptation

Zaraque's Just Pure Perfume