torstai 16. helmikuuta 2012

Aarteita ja toipilaita

Meillä on riehunut reilun viikon kutsumaton ja ei toivottu vieras, nimittäin rs-virus. Ensin sairastui Neea viime viikolla flunssaan ja yskään, ja lievää kuumettakin oli muutaman päivän ajan. Viikonloppuna alkoi pikkumiehemmekin yskiä, ja maanantaina hengitysvaikeudet veivät meidät sairaalahoitoon vuorokaudeksi. Samaan aikaan Kiiakin oli kuumeessa kotona. Kolme päivää meni aika kurjissa tunnelmissa Jooan oltua todella heikossa kunnossa, mutta tänään olemme jo saaneet nauttia taas pikkuleijonan valloittavasta hymystä. Kiiakin pääsi loppuviikoksi kouluun. Parempaan suuntaan ollaan menossa siis.

Tänään irtosi Jooalta jo tuttu hymykin

Lupasin viime postauksessa esitellä muutamia sisustusaarteitani. Aarteeni eivät ole rahallisesti välttämättä hirveän arvokkaita, mutta niillä on suuri tunnearvo minulle, eikä vastaan tule varmasti kenelläkään toista samanlaista.

Tämän esineen esittelin joskus vanhassa blogissanikin;
 Lasinen Lumi, handmade in Thailand. Lasipatsas on siis
tehty Lumin valokuvan perusteella, ja sain tämän äidiltäni
tuliaisiksi useita vuosia sitten. Ei taitaisi onnistua ihan
kansalaisopiston lasinpuhalluskurssillakaan...


Tämä on uusin Thaimaan tuliainen viime marraskuulta,
hiilityö Iisan valokuvasta.

Tämän todella ison canvas-taulun valmistutin omasta valokuvastani.

Whippet-figuureilla varustetun lyhdyn sain serkultani.
En tiedä mistä tämä on hankittu, tietäiskö joku mistä
tällaisia saa? Ihana lahjaidea joka tapauksessa.


 
Muutaman uuden sisustushankinnankin tein pari viikkoa sitten. Omaan makuuhuoneeseemme oli alusta asti haaveissa uusi pienehkö kirjahylly, mutta halusin kirjat ja lehtikansiot piiloon, ja toisaalta laskeva katto saneli omat mittaehtonsa. Ikeasta löytyikin makuuni sopiva ja vaatimukset täyttävä kaappi. Samaan sarjaan kuuluva vitriinisenkki olisi myös ihana, pitää alkaa haaveilla seuraavaksi sellaisesta tuohon kaapin viereen.

Ikean Liatorp kaappi

Jooa sai huoneensa ovenkahvaan asiaankuuluvan kyltin :)

Tämmöiset nupit hankin edellisessä postauksessa esittelemääni lipastoon,
sopivat huomattavasti paremmin lipaston talonpoikaistyyliin.


Uuteen kameraani olen ehtinyt tutustua vain kuvien näppäily tasolla, yhden kuvausopuksen olen kyllä aloittanut, mutta lukeminen on jäänyt vielä alkusivuille muiden kiireiden vuoksi. Photoscape
ilmaiseen kuvakäsittelyohjelmaan sen sijaan törmäsin netissä, ja vaikuttaa ihan näppärältä ohjelmalta kun kokeilin muutamaa juttua. Alla Jooan alkuperäinen kuva ja siitä hiukan "vanhempi" versio.





Pitkä pakkasjakso on pitänyt meidät tiukasti sisätiloissa, mutta onneksi nyt on tällä viikolla ollut jo lauhempaa ja olen ehtinyt joka päivä käydä wipujen kanssa haukkaamassa happea lasten sairasteluista huolimatta.

Nuutin pieni pyyntö; saisiko tähän takkaan tulet kiitos...

Myös Lumin lempipaikka kun takassa on tulet

Ihanainen blondimme

Ja hänen rotanpyydystäjä-poikansa hauskoine tyyleineen.
Kumimiehellä on jalatkin aika usein noin.

Vinkvink!


Alla vielä kuva spesiaalivieraastamme muutama viikko sitten. Jumbolla on ikää 10,5 vuotta, ja pieni harmaantuminen on tuonut vain charmia lisää. Jumbo on Millan ja Jonathanin veli Iisan ensimmäisestä pentueesta, ja vietti paljon aikaa myös meidän kanssamme nuorempana, joten Jumbolla on aina erityinen paikka sydämessäni.

Zaraque's Eyes Wide Shut



torstai 2. helmikuuta 2012

Oodi käsityöperinteille

Aina aika-ajoin minulle iskee käsityöinnostus, joka tapaa kyllä hiipuakin yhtä iskevästi, mutta sitkeä kun olen niin aloitetut työt sinnittelen kyllä yleensä valmiiksi asti. Nuorempana harrastin kuvataidetta ja maalasin enimmäkseen öljyväreillä, ja sain kyllä aikaan jonkin verran taulujakin, mutta katson töitäni aina sen verran kriittisesti että mitään en ole kelpuuttanut muutamiin vuosiin omille seinilleni. Vanhempieni kodin seinillä niitä on sentään jokunen, tosin en tiedä sitten ovatko taiteen vuoksi vai velvollisuudentunnosta.

Nykyiset käsityövimmat suuntautuvat ompelutöihin ja kutomiseen. Kun en löydä mieleisiä valmisverhoja tai tyynynpäällisiä kaupoista, teen ne itse. Koirien takit teen yleensä itse, muutaman olen ostanutkin ideoita saadakseni. Koko perheen hiuksetkin leikkaan, ja joskus muidenkin. En ole taitava enkä opiskellut mitään käsityötaitoja peruskoulun käsityötunteja enempää, mutta en ole niitä ihmisiä jotka vetäytyvät "kun en osaa"-kulissin taakse. Yllättävän paljon ihminen osaa kun vaan yrittää.

En pidä myöskään tusinamuodista, on paljon kivempi kun voin sisustaa uniikkituotteilla jotka ilmentävät omaa persoonaani ja elämäntapaamme. Toki teen paljon ihania löytöjä sisustuskaupoistakin, mutta rakkaimmat ja silmäähivelevimmät aarteeni ovat niitä itse tehtyjä. Tykkään myös vaalia siten käsityöperinteitä, ja toivottavasti taas opettaa jotain omille lapsillenikin. Satun omistamaan myös erittäin käsityötaitoisen äidin. Äidin spesiaalialaa on vieläpä puu, joten saan usein mittatilaustyönä tarpeellisia huonekaluja. Kokeilin puutöitä myös itse nuorempana, ja sain tehtyä mm. agilityn A-esteen ja muutamia hyppyesteitä. Mummoni ja anoppini taas ovat mattojen kutomisen asiantuntijoita, joten ihania mattojakin saan mittatilaustyönä.

Pupu nojailee viimeisimpiin tuotoksiini, palmikko- ja tähtineuletyynyihin.

Taustan ompelin harmaasta pellavasta.

Vierashuoneen kapeaan ikkunaan tein rullalaskosverhon.

Protyöni jonka kanssa oli järki lähteä; valelaskoverhot Kiian huoneeseen. Oli huomattavasti haasteellisempi (ainakin minulle) tehdä kuin mitä voisi ulkonäön perusteella uskoa.

Ja verhoihin sopivat suorakaiteen muotoiset tyynyt, jotta sänky on mukava myös kavereiden kanssa istuskellessa.

Harjoitus tekee mestarin, ehkä joskus... Neean huoneeseen samanlaiset laskosverhot.

Ja vastaavat nojailutyynyt.


Nappasin kuvat myös muutamista äitini tekemistä puuhuonekaluista mitä meillä on täällä kotona tällä hetkellä.

Kaappikello

Ylioppilaslahjani vuodelta 1998

Neean kirstu. Tuleekohan näistä tällaisia antiikkiaarteita joskus.

Kiian kirstu

Kehto, jossa kaikki lapsemme ovat nukkuneet.

Äidin tekemiä meillä on edellisten lisäksi myös mm. olohuoneen pöytä (ei käytössä nyt), selkänojallinen säilytys-/istuinpenkki, kenkien säilytyslaatikko ja kaksi koirien sänkyä. Koirien selkänojallinen ja talonpoikaistyylinen sänky on yksi lemppareistani, mutta se on nyt "lainassa" vanhempieni kotona jotta wipukoillamme on sielläkin oma nukkumapaikka. Otan sen ehdottomasti takaisin meille jossain vaiheessa, haluaisin vain maalata sen valkoiseksi.

Tässä uusimmat äitini tuotokset. Halusin kehdon alle romanttisuutta korostamaan virkatun maton.

Olen nähnyt virkattuja koreja viime aikoina useissa blogeissa, ja ajattelin niiden sopivan meillekin lämmintä henkeä tuomaan. Siispä äidille taas esittelemään ideoita... Tässä ensimmäinen, toinen on jo tekeillä. Pysyisiköhän tuollainen hengissä koirien lelujen säilytyskorinakin? Ehkä ainakin nyt kun ei ole pentua talossa.

Tämä lipasto on jo antiikkia. Sen on anoppini saanut 12-vuotislahjaksi, eli on peräisin 50-luvulta.
Se oli jo ehtinyt viettää kiertolaiselämää, kunnes adoptoin sen anoppilan takaterassilta ja kunnostin sen. Ensin se viihtyi punaruskeassa maalissa reilut kymmenen vuotta, kunnes pyysin äitiä maalaamaan sen nyt valkoiseksi, jotta se istuisi mukavammin nykyiseen sisustukseen. Valkoisena se saa varmaan viettääkin elämänsä loppuun asti. Nupit vaihdan heti antiikkisempaan tyyliin sopivaksi
kun löydän mieleiset.

Sitten anopin taidonnäytteitä. Perinteiset räsymatot sopivat hyvin 
talomme luonteeseen ja pienempiin huoneisiin. Tässä
kodinhoitohuoneen matto.

Kiian huoneen matto

Neean huone

Yläkerran aula

Tämä upea olkihimmeli on myös anopin tekemä.


Esittelen seuraavassa postauksessa lisää pieniä persoonallisia yksityiskohtia, joista itse kodissamme pidän.