Keväilyä

 Kevät tekee kovasti tuloaan täällä lapissakin, ja olemme saaneet nauttia ihanista ulkoilukeleistä jo pari viikkoa. Möhköfantti kasvaa kohisten, tassut ovat jo kaksi kertaa whippettien tassujen kokoiset, pää saman kokoinen kuin whippeteillä, ja korkeudessa möhkis häviää enää muutamia senttejä. Painokin hipoo ja samoja lukemia. Jose on kaikessa kömpelyydessään ja suloisuudessaan jo kietonut meidät kaikki vieraat mukaanlukien ihan haltioihimme. Se vaikuttaa myös hämmästyttävän älykkäältä tapaukselta, ja osaa ilmaista aika hyvin mitä tahtoo.

Pilvin kanssa riehumista parin viikon takaa

Mäenlaskua Jooan kanssa

..tai laskee ken uskaltaa

Turvallisempaa on toimia alastulokomiteana

Meillä oli hektiset neljä viikkoa ja risat maaliskuussa kun neljästä nartusta kolme oli taas yhtä aikaa juoksulla. Se oli sitä urosten ja narttujen omistamisen autuutta, höystettynä yhdellä nelijalkaisella ja yhdellä kaksijalkaisella pennulla. En voi suositella kenellekään, täytyy olla "vähän" hullu että jaksaa, kuten olemme muutamaan otteeseen kuulleet... Mutta nyt ollaan taas onneksi palattu normaaliin arkeen. Kiti tapasi tutun sulhonsa Savun 2,5 viikkoa sitten, ja iloisen jälleennäkemisen tuloksia odotellaan toukokuun puolen välin tienoilla.

Pilvi ja Kiti

Nuutti ja Jose, pojat hippasilla

Jose ja Pilvi

 

Jose, Pineron Poker Face

Tämä katse on vastustamaton <3

Milla käyttää Pilviä hyväkseen

 Tästä lattiatyynystä pyydettiin postausta. Kuten näkyy käyttökelpoinen se on ja erittäin suosittu. Tyyny on ontelokuteesta virkkaamalla tehty, ja äitini käsialaa, mutta tietääkseni sille on ohje vain äitini päässä, joten jokainen itse vaan kokeilemaan jolla virkkauskoukku pysyy kädessä. Sisällä on täytteenä muutama ihan normaali tyyny, sen verran osaan sanoa.

Kun sisustusaiheeseen taas päästiin niin laitanpa kuvan myös uudesta hankinnastani. Olen haaveillut pidempään massiivipuisesta vitriinistä, mutta haasteena oli seinäke jolle sitä suunnittelin. Leveys valokatkaisijoiden ja toisessa reunassa keskuspölynimurin luukun välissä oli vain 73cm, kun yleensä kaikki 2-oviset vitriinit ovat vähintään 80cm leveitä. Pongasin tämän Pentikin Helene-vitriinin muutama kuukausi sitten, jossa leveys sopi rungon keskiosasta kuin hansikas, ja muutkin kriteerit täyttyivät materiaalin ja ulkonäön suhteen, joten se oli pakko saada. Pentikillä ei tunnetusti kaikkia huonekaluja ole kuin yksittäiskappaleita tietyissä myymälöissä, joten vaati hieman selvittelyä mistä tämä vitriini löytyisi. Rovaniemen liikkeestä löytyi yksi kappale, joten ei muuta kuin kärry perään ja menoksi. Vitriini saatiin onneksi ehjänä kotiin ja siinä se nyt komeilee. Korkeuttakaan ei ole kuin 160cm, niinkuin toivoinkin, joten tuohon päälle voisi keksiä jotain kivaa.

Joulun odottelua

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta, pahoittelen, ja vetoan elämän ruuhkavuosiin. Ensinnäkin Kolme karvaista jäsentämme täytti vuosia marraskuun lopulla. Kiti ja Nuutti saavuttivat jo keski-iän 5 vuotta 26.11., ja nuorin pilli-piiparimme Pilvi täytti 1 vuotta 24.11. Päiviä juhlittiin luonnollisesti herkkujen kera.



Pilvi 1 vee, jee!



Joulukuussa on riittänyt tohinaa lasten koulun kanssa, kun viimeisiä kokeita on painanut päälle urakkatahdilla. Myös harrastusten kanssa on valmistauduttu syyskauden huipennuksiin. Ratsastuksessa saadaan äidin iloksi nyt muutaman viikon hengähdystauko, samoin tanssissa. Tyttöjen tanssikoulun perinteinen talvigaala pidettiin itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Tanssikoulun noin 400 oppilasta esiintyivät kukin oman ryhmänsä kanssa, joten tanssillista tykitystä riitti 1,5 tunnin ajan.

Neea keskellä edessä

Joulu tuli meille hieman etuajassa kun ostimme vihdoin ja viimein joululahjaksi pitkäaikaisen haaveen, nimittäin uuden television. Edellinen telkkarimme ostettiin 2005 juuri siinä kynnyksellä kun litteät televisiot eivät olleet vielä yleistyneet ja hinnat kipuilivat tavallisten tallaajien ulottumattomissa, joten ostimme tuolloin aikansa huipputekniikalla varustellun Sony kuvaputkitelevision. Sehän on sinnitellyt näihin päiviin saakka vaikka olen kovasti yrittänyt vihjailla että nyt jos koskaan olisi sopivaa jonkin kodinkoneen lasahtaa. 32-tuumainen kuvaputkikömmätti kun tosiaan vei sen 1,5 neliötä olohuoneesta, eikä mitkään hienot ja nykyaikaiset tv-tasotkaan riittäneet syvyydeltään sille, joten jouduin kärsimään visuaalisesti kamalasta nurkkauksesta olohuoneessa melkein 3 vuotta tässä uudessa talossa.

Kiitos joulupukki!



Koirillekin ilmaantui alkusyksystä uusi Ikean löytö -sänky, ja
pääsimme vanhasta nahkasohvarumiluksesta eroon.



Hankin ensimmäiseksi keittiön verhoiksi tähän uuteen taloon
3 vuotta sitten Ellokselta Kobbe-laskosverhot. Alusta asti ne
tuntuivat vähän liian kapeilta ja joutuivat kaapin perälle melko
pian. Sain viimein nyt syksyllä tilattua samat verhot leveämpänä
ja ah, taas on niin kotoinen olo!

Viime viikonlopun vietimme Asikkala-Helsinki suunnalla, kun saimme muutaman vuoden tauon jälkeen taas lähdettyä messukeskun perinteiseen Voittaja-näyttelyyn. Tokkopa noin kauas olisi nytkään lähdetty titteleitä vaan tavoittelemaan, mutta kun samalla saimme viettää ihanaa laatuaikaa rakkaiden ystävien kanssa jotka asettuivat pari vuotta sitten asumaan niin kauas täältä tapahtumien keskipisteestä :) Kiitos Karo ja Jussi taas meidän holhouksesta!

Pari kuvaa kuitenkin näyttelystä todisteeksi että sielläkin kävimme pyörähtämässä.

Pilvi pohjoismaiden voittaja-näyttelyssä; Jun ERI, tuomari Magnus Hagsted (Signum)

Kiti valioluokassa Eri

Toivottavasti kuvamäärä korvaa edes himpun epäahkeruuttani tässä plogin kirjoittelussa, kun en lupaa parempaa päivitystahtia ensi vuodellekaan. Mutta ehkäpä jos saatais alkuvuodesta Kitin pentusuunnitelmat toteutumaan niin tulisi lykättyä ihania pentukuvia netti täyteen viikottain. Sitä odotellessa toivotan unelmia ja onnea kaikille ensi vuoteen, ja syökää hyvin jouluna!



Tuunausta vaihteeksi

Sadepäiviä riittää tänä syksynä, joten on ollut aikaa puuhastella sisälläkin. Hankin itselleni uuden tuunailuprojektin muutama viikko sitten, kun ostin käytetyn kuuden hengen ruokailuryhmän netin kautta. Olen haaveillut talon valmistumisesta asti massiivisesta ruokapöydästä, mutta hinta uudella olisi vähintäänkin nelinumeroinen, joten haave on saanut muhia vain mielessä. Netin myyntipalstalla silmiini osui ihan sattumalta juuri sellainen pöytä josta olin haaveillut, väri vain ei ollut ihan sitä mitä ajattelin, mutta koska oli massiivipuisesta pöydästä kyse niin kunto ja värihän ei olleet kuin hidaste. Hintakin oli käytetyllä pöydällä kohdillaan, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Ensin hiottiin kaikki pinnat kannesta ja jaloista. Käsittelin kaikki kahteen kertaan Osmo color -puuvahalla, "kuusi" sävyllä. Lopputulos on haluamani kuultovalkea puolimattaisella pinnalla.

Ja tässä lopputulos

Edellinen omistaja oli teettänyt mittatilauksena lasin pöydän kannen päälle, ja se saa suojata pintaa myös meillä nyt ainakin toistaiseksi kun on vielä pienimmällä kaksijalkaisella lusikka muussakin käytössä kuin syomisessä. Tuolit olivat toissijainen tuote kaupassa. Mietin että tilaisinko niihin pellavaiset täyshuput, vai ostammeko uudet tuolit kokonaan. Tuolien hiominen ja vahaaminen on niin työlästä että siihen ei ryhdytä. Tuolit eivät kuitenkaan mielestäni olekaan yhtään pahan näköiset vaikka tuollaisenaankaan, joten saavat toistaiseksi olla. Ne ovat kuitenkin myös todella tukevan tuntoiset ja hyvät istua. Pöydästä poikkeava värikään ei häiritse pahemmin, ja vielä vähemmän häiritsisi jos takana näkyvän tammisenkin käsittelisi myös Osmo colorilla kuultovalkoiseksi...

Tein myös toisen aika edullisen tuunauksen vanhasta "uudeksi. Äidillä oli koivujakkara, joka oli vain lakattu ja hiukan ajansyömä. Ehdotin vaihtokauppaa meidän metallijalkaiseen jakkaraan, koska massiivipuinen sopi meille paremmin, ja heille sirompi metallijalkainen. Lupasin kunnostaa molemmat ensin uudistetumpaan kuosiin. Niimpä armas mieheni hoisi hiomisosuuden, ja minä maalasin molempien puuosat valkoisella kalustemaalilla. Lopputulos taisi olla molemmille mieleinen.

Uuden ilmeen saanut keittiöjakkara

Äitikin ahkeroi taas viime talven puutöissä, ja Jooakin sai oman kirstunsa viimein tänne kotiin. Nyt on kaikilla lapsilla, ja myös minulla omat kirstut jotka toivottavasti seuraavat arvostettuna käsityönä ja käyttöhuonekaluna koko elämän mukana.

Jooan kirstu



Jotain uusia sisustushankintojakin olen pikkuhiljaa tehnyt. Pihalle sain viimein uuden rautatieomenapuun. Hankin entiseen kotiimme Rautatieomenapuun heti ensimmäisenä kesänä kun ostimme talon, ja neljäntenä kesänä se tuotti jo satoa. Pidin kovasti puun ulkonäöstä roikkuvine oksineen, ja se oli ehkä suurin materiaalinen asia jota jäin kaipaamaan entisestä talostamme. Istutin heti vuosi sitten tänne uuteen kotiinkin rautatieomenapuun, mutta koirat törmäsivät juostessaan siihen viime syksynä, eikä se antanut enää elonmerkkejä tänä kesänä. Nyt sain viimein uuden puun pihalle juurtumaan, toivottavasti tämä on yhtään parempionninen yksilö, ja ilahduttaa meitä kauniilla kukinnalla jo ensi kesänä.

Eteishalliin haaveilin sirohkosta rottinkituolista, jossa voi istua laittamaan kenkiä tai pukemaan Jooaa. Mieleinen malliltaan ja väriltään (ja hinnaltaan..) löytyi Ikeasta.

Olohuoneen erkkeriin sain viimein haaveilemani pellavaverhot purjerenkailla. Kirkasti ihanasti koko huoneen.

Omaan makuuhuoneeseen löysin viimein riittävän ison pyöreän maton,

tässä Elloksen versiossa halkaisija on 200cm.

Ihastuin tähän Ikean pöytälamppuun välittömästi kun näin sen.

Pitäisi raskia vaan ostaa toinenkin toiselle yöpöydälle.

Ja vihdoinkin oikean kokoinen, mallinen ja värinen kori koirien leluille. En kai ole turhan vaativa, ei

mennyt kuin vuosi löytää oikeanlainen... Pitänee suojella pentuikäisiltä.

Otin kesäkukka-asetelmistani talteen kaksi murattia, jotka iskin molemmat samaan ruukkuun.

Olin ilahtunut miten hyvävointiset ne ovat, ja sopivat mielestäni loistavasti tuohon lipaston kulmalle.

Ei blogia ilman koirimaisia asioita, eli meillä on ollut reilun viikon taas kaksi hoitolaista täällä, Inka (Z. Golden Dream) ja Kaneli (Z. How Sweet It Is), eikä vauhtia ole puuttunut lenkkireissuilta. Ihan hyvä kun koiravieraat nostattavat vähän omien koirienkin kuntoa. Kameraa en ole viitsinyt kauheasti ulkoiluttaa kun täällä on satanut enemmän tai vähemmän joka päivä, ja lenkit on pyritty pyrähtämään kuitenkin pikkusateissakin.

Zaraquessilaiset vetää aina yhtä köyttä, Kaneli takimmaisena Millan hoivauksessa.

Inka

Inkan Special-tyyli

Kiti ja Jooa, best friends

Jooa hoivaa myös vieraat koirat, iltapusuvuorossa Kaneli

Ja Millakin saa iltahalit





Zelected by Houze hankintoja

Pidin noin kuukausi sitten naistenillan sisustusteemalla, ja meillä oli esittelemässä Sisustus ja Sepustus plogin pitäjä Soile myymiään Zelected by Houze tuotteita. ZbH:n tuotevalikoima ei ole suuren suuri, mutta varmasti tarkkaan harkittu kokonaisuus kynttilänjalkoja, koriste-esineitä, tarjoiluastioita ja muutamia tekstiileitä, koska kaikki tuntuivat olevan juuri ajan henkeen sopivia, ja omaan kotiin "ripoteltuina" olivat aivan kuin juuri siihen ikänsä kuuluneitakin. Tuotteet ovat melko hintavia jos vertaa markettien tarjontaan, mutta myös laadukkaan oloisia, ja kaikissa on sitä jotain mikä erottaa ne markettien hyllyillä olevasta tavarasta.

Innostuin tilaamaan vähän enemmän kuin oli tarkoituskaan, ja siltikin muutamia tuotteita jäi vielä tilaamatta mitä olisin välttämättä halunnut. Olen ensi viikolla menossa kaverini luo ZbH-kutsuille, joten katsotaan täydennänkö vielä muutamalla tavaralla omaa ZbH-valikoimaani...

Avenue lyhdyt oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja nehän ovat Lumin

(Zaraque's First Avenue) nimikkölyhdyt joten päätyivät ensimmäisenä tilauslistalle :)

Tällaista kaksikerroksista tarjoiluastiaa olen ihastellut

Riviera Maisonilta, ja tämä ZbH-versio oli vähintään

yhtä ihana ja vähän edullisempikin.

Koristetyynynpäällisiä en todellakaan olisi tarvinnut lisää, mutta ZbH:lla oli niin ihanan

raikkaita ja kesäisen oloisia päällisiä, ja kaiken lisäksi todella laadukkaan oloisia, että sorruin

tilaamaan muutaman, ja oikeastaan nuo kaksi tarvitsisivat vielä kolmannen...

Puisissa HOME-kirjaimissa on tuikkujen paikat päällä

Tämä oli silkka heräteostos, kun koko takkanurkkaus tuntui saavan valkoisista kirjaimista valoa, ja tuikkujen palaessa tunnelma oli todella kaunis. Miehen nähtyä kirjaimet sain kyllä pudotuksen realismiin, kun eihän kirjaimia voi pitää takan päällä sen ollessa kuumana, ja meillähän lämmitetään takka ainakin näin syksy-talvi-kevät-aikaan vähintään joka toinen päivä... Kesällä taas ei tuikkuja tule paljon poltettua kun on valoisaa lähes koko ajan. Pitänee siis miettiä kirjaimille nyt uusi sijoituspaikka, ja ehkä tuoda ne kesäksi sitten takaisin tuohon takan päälle.

Lisäksi tilasin muutaman ihanan käsipyyhkeen, joissa oli purjerenkaat kulmassa. Houkuttelemaan jäi vielä korkeat Barock kynttilänjalat, joita voi pitää lattialla, ja niissä pystyy kruunukynttilän lisäksi polttamaan pylväskynttilöitä, joita itse tykkään erityisesti polttaa. Lisäksi haluaisin tilata ihanat yksilöllisesti puhalletut viinilasit metallijalalla, jotka eivät edes olleet kalliita jos vertaa esim. Iittalan Essense-sarjaan. Pallomaiset Moon-tuikkualustat on myös alkaneet kiinnostaa kovasti kun niille olisi selkeä paikka olohuoneemme pöydällä. Jään vaan innolla (ja kauhulla) odottelemaan seuraavaa ZbH-kuvastoa, onneksi tuotteissa on aika vähän vaihtuvuutta aina seuraavaan sesonkiin...