Kesäprojekti

Nyt kun illat on pimenneet ja ensimmäiset kynttilätkin saatu jo poltella, on aikaa vihdoin kaivella kesän kuvakansioita ja todeta että jotain saatiin aikaan tänäkin kesänä. Yksi asia tuntui erityisesti ilahduttaneen monia muitakin tänä vuonna, nimittäin hieno omenasato. Meillä kaikki kolme omenapuuta ovat vielä melko nuoria kuten itse pihakin, vanhin on istutettu kaksi vuotta sitten ja nuorimman istutin vasta viime keväänä. Vanhin borgovskoje teki jo reilut kolmekymmentä omenaa, sokerimiron kymmenkunta, ja nuorin rautatieomenapuukin teki yhden hedelmän. syyskuussa pääsimme maistelemaan ja vertailemaan satoa, ja borgoskojen omenat olivat maultaan ehdottomasti parhaita. Sokerimironin hedelmät olivat aika kirpeitä, ja rautatieomapuu sai riesakseen loppukesästä kirvoja joten ainokainen omenakin jäi maistamatta.  

Heinäkuussa näytti jo lupaavalta

heinä-elokuun lopulla

Tässä vaiheessa punaposket olivatkin hävinneet jo suurimmaksi osaksi parempiin suihin...

 Lupasin jo aiemmin laittaa jossain vaiheessa raporttia tämän kesän suurimmasta projektistani. Halusin kotimme sisääntuloon jotain esteettisesti hieman kutsuvampaa kuin rakennusajalta vielä jääneet pikarappuset, jotka tosin on tehty isännän toimesta sellaisella pieteetillä että ovat palvelleet moitteettomasti ja kestäisivät varmasti vaikka seuraavaan sukupolveen. Eli hihat ylös, lomarahat kivikauppaan ja eikun töihin. Ajelimme 3,5 tonnia muuri- ja laattakiveä pihan nurkalle, ja naputtelin niitä sitten paikalleen pentujen hoidon ja kaiken muun ohella useamman viikon. Kesäloma sujui projektin parissa, ja kun lomat oli lusittu ja palattu työarkeen, niin yllättävän kovasti työllisti vielä pyöreiden kivien kuskaaminen montuilta ja kivimurskeen täyteaineeksi ajo, puhumattakaan kasvien reunustamisessa ja viimeistelyssä. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, vaikkakin projekti vei sen verran viimeiseen pisaraan mehut, että etuterassin viimeistely terassilaudoituksella ja uusien portaiden teko jäi ensi kesään. Viime tipassa ennen pakkasten tuloa saatiin asennettua myös etupihan pollarivalot viimein paikoilleen.

Sisääntulo kokonaisuudessaan



Kasveina on tuivioita, kääpiökatajaa, yksi timanttituija, keijuangervoja, Fairy-ruusua, paria eri kuunlilja-lajiketta, pionia ja yksi runkosyreeni.



Allaskin huomiotuna paikoilleen, mutta on tarkoitus vielä verhoilla ja lisätä ensi kesänä siihen jokin kiva vettä suihkiva juttu.




Toinen puoli saa ensi kesänä vielä pionista väriä havujen keskelle

Emännän tuunailujen vastapainoksi sai mieskin laittaa kädentaitonsa koetukselle. Suunnittelin vanhoista raakalankuista meille olohuoneeseen pöydän. Mitat tehtiin Ikean valmiin lasilevyn mukaan, ja muuten pöytä tarvitsi kaikessa yksinkertaisuudessaan muutaman pultin ja maalia päälleen (lue; Päivän suunnittelun, toisen päivän toteutuksen ja parin päivän maalauksen kuivumisaikoineen...). Materiaalikustannukset olivat  maalipurkin verran eli reilut pari kymppiä, ja Ikean lasilevy maksoi pari kymppiä. Tykkään.

Homemade

Loppuun vielä pienet pihavillit a´la Jooa ja Jose :)

Syystunnelmia

Kesä tuntuu olevan nyt lopullisesti ohi, ja meillä on tällä hetkellä jo viitisen senttiä lunta, vaikkakaan en usko että olisi vielä pysyvästi maassa. Kameraa purkaessa oli kiva vielä palata syksyn tunnelmiin. Saimme tosiaan melkoisen pihaurakan hyvälle mallille, kun nurmikko on jo täydessä kasvussa ja tuuheudessa. Pihavalot jäi vielä kuten kuvasta näkyy tolppa ja johto-asteelle, ja portaikon edustan laatoitus ja muurikiveykset myös odottavat ensi kesään, mutta piha näyttää jo pikkuhiljaa sellaiselta kuin halusimme. Koirillekin saatiin tehtyä aidattu alue takapihalle. Aidattua aluetta on noin tuhat neliötä, ja aita toteutettiin talon ja pihapiiriin sopivasti heinäuluilla, joiden välissä on 120cm korkea vahva puutarhaverkko. Verkko naamioituu siten melko huomaamattomaksi.

 Varsinaisen tonttimme ja meille kuuluvan maatalousmaan väliin jää syvä Ämmänoja, joka verhoiltiin ja turvallisuussyistä kierrettiin myös aidalla.

Takapihan koira-aitaa

Jätimme myös vanhan pihatien itsellemme oikaisutieksi käyttöön

Siippa teki myös hiukan käytännöllistä rekvisiittaa pihalle,
näissä rapuissa roikkuu jo lyhty ja lintulauta tällä hetkellä.

 Ja jotta ei mene tämäkään bloggaus ilman koiramaisia juttuja, pieni maininta Hailuodon maastoista. Olen aina ylistänyt Hailuodon maastoja sekä maisemaltaan että järjestelypuitteiltaan aivan mahtipontisen hienoiksi, eikä maisemat ja ihana merentuoksu pettänyt tälläkään kertaa. Vaikka kuvasta ei heti uskoisi, aurinko ei liikaa hellinyt ja merituuli oli tällä kertaa kyllä aivan liiankin raitis. Koirilla oli melko jäisevät olosuhteet pinkaista juoksunsa läpi.

Whippettejä oli kaikissa neljässä sarjassa reilusti toista kymmentä, ja taso oli kova. Meillä oli Kitin tytär Vilja mukana, joka vastasikin oman porukkamme parhaasta suorituksesta ollen oman sarjansa 7. sa:lla ja erinomaisilla pisteillä. Kiti ja Nuutti jäivät finaalien ulkopuolelle aivan kohtuullisilla pisteilläkin, joten finaalirajat oli tosiaan korkeat. Myös Ruffe piti tiimimme mainetta yllä juosten itsensä finaaliin. Ruffe sai korkeat finaalipisteet, mutta ne riittivät nostamaan sijoitusta kuitenkin vain kahdeksanneksi.


Ruffe (Zaraque's Irish Coffee) täydessä vauhdissa

27.9. juhlittiin ensimmäisen whippet-pentueemme 12-vuotispäiviä. Pentueesta on elossa enää kaksi, joista toinen on oma rakas Millamme. 10.10. täytti F-pentue 8-vuotta, ja halaukset sai myös ihanista ihanin Lumimme. Ehkä innostumme nyt Lumin kanssa kiertämään myös muutamat näyttelyt veteraaniluokissa.