Menneen talven lumia

Niin vaan arki pyörittää ettei ehdi plogiakaan päivitellä niin usein kuin olisi asiantynkääkin, eikä vanhoja sitten viitsi enää paljon muistella kun sorvin ääreen ehtii istahtaa. Heti alkuun kuitenkin muutamat kuvat vielä niin ihanalta mutta lyhyeltä kevätajalta, kun joelle pääsi vielä rallaamaan kovalle hangelle, ja aurinkokin lämmitti niin ettei takkeja tarvinnut koirille.

Jäällä, mukana menossa myös Vilja, Hilma ja Helmi.

Vilja sai kyytiä

Mitäs me kaksoset (Pilvi ja Vilja)

Äiti ja tytär (Kiti ja Hilma)

Pilvi-pilleri tulloo-pois alta!!

Uimamaisterilla onnistuu myös kuivan maan loikat (Nuutti)

Välillä tulee ylilyöntejä

Korkeuksia kohti

Nuutti, Kiti ja Lumi -kiihkeimmät palloilijat

Pilvin vaanintanäyte

Ja hyökkäys!

Vähän sylipainia Nuutin kanssa

Ja joskus käy jo näin, riiviö vie saaliin.

Jengi väsyneenä mutta onnellisena takan lämmössä.

Huomasin että Milla puuttuu useimmiten kuvista, ei tarkoituksella, ja aina se on mukana menoissa, mutta tyytyy kai iän myötä jo pysymään vähän sivussa tästä remujengistämme. Sisälläkin sillä on hyvin tietoiset valinnat nukkumapaikan suhteen. Usein Pilvi löytyy Millan kainalosta nukkumassa.

Näyttelykausikin korkattiin kunnolla käyntiin Ruotsin Bodenissa kuukausi sitten. Kiti oli pn-3 ja serti meni nenän edestä (kuten niin monesti on mennyt jo viimeinen Suomen sertikin..) joten vielä saadaan tehdä reissuja Ruotsin suuntaan, mutta mikäs siellä on käydessä kun matka on lyhyempi kuin useimpiin Suomen näyttelyihin, ja ilmapiiri todella mukava varsinkin näissä ryhmänäyttelyissä joissa on vain vinttikoiria. Puheensorinakin on iloista sekamelskaa suomea ja ruotsia, ja jotain siltä väliltä, kun Torniojokilaakson lähettyvillä ollaan.

Viime viikonloppu sujui Vaasan näyttelyreissulla. Suurempaa menestystä ei osunut kohdalla, mutta Kitin poika Ruffe nappasi hienon luokkavoiton isossa junioriluokassa, ja sai Sa:n. Toivottavasti se oli vain alkusoittoa Ruffen hienolle näyttelyuralle. Oli oikein mukava päivä, ja sain nähdä Ruffen lisäksi pitkästä aikaa myös Mangon ja Lulun viimeisestä pentueesta. Uudet posetuskuvat kaikista lapsosista terästettynä vielä Hilmalla ja Viljalla lisään tuota pikaa kotisivuille. Samoin Pilvistä, kun nyt vihdoin ja viimein sain (kiitos avusta Katjalle!) siitä kelvollisen kuvan. Meillä on seisotusharjoitukset olleet vähän heikolla treenauksella, hmm suutarin lapsella ei kai ole kenkiä vai miten se meni. Kärsimätön koira ja vielä kärsimättömämpi kuvaaja, sekä seisottaja jolla on "vähän" perfektionistin vikaa (ai mulla vai...), höystettynä mukana sähläävällä 1,5-vuotiaalla naperolla ei aina ole kovin tuottoisa yhdistelmä... :D Lupaamme olla Pilvin kanssa vähän ahkerampia ennen ensimmäisiä julkisia esiintymisiä.

Seuraavaksi vedämmekin reilun kuukauden päästä maastovermeet niskaan ja korkkaamme juoksukauden. Kesä sujuu sitten enemmän taas näytelmien puolella, kunnes syksyllä mahtuu kalenteriin taas muutamat maastokisatkin. Aktiivista kesää innolla odotellessa.

Ruffe Vaasassa 4/2013



Villi Viisikko

Villi Viisikko on vallannut kotimme! Jengiin kuuluu neljä nelijalkaista ja yksi kaksijalkainen jäsen. Pienin nelijalkaisista tuntuu olevan jengin pomo, joka sanoo missä tehdään ja milloin tehdään, ja se on yleensä aina ja kaikkialla.

Lumi on ollut mielestäni poikkeuksellisen leikkisä, kekseliäs ja miellyttämishaluinen (koulutusmielessä) koko ikänsä, ja on tuntunut "periyttäneen" sitä myös lapsiinsa, joista itselläni on todisteena kahden kappaleen verran kotona, ja sama tahti on toistaiseksi kuulunut jatkuneen myös lapsenlapsissa eli Kitin jälkeläisissä. Tosin viimeisin polvi on niin nuori vielä, vasta 9 kuukautta, että ne ovat vielä muutenkin pentuvilkkaita ja leikkisiä. Lumin isä Beckham on huhujen mukaan ollut "ikuinen kakara", joten liekö sieltä tullut tämä voimakkaasti periytyvä luonteenpiirre, joka on kyllä mielestäni ollut enimmäkseen (kun ei lasketa niitä lukuisia kepposia mitä Lumi on elämänsä aikana keksinyt) vain positiivinen seikka.

Nyt kun taloon on tullut taas pentu, tuntuu kuin niitä olisi yhtäkkiä neljä jylläämässä ympäri taloa, kun Pilvi on herättänyt taas Lumin, Nuutin ja Kitin sisäiset kakarat täyteen vauhtiin. Jooa on vielä lyömässä tahtia orkesterille. No, lasten touhuja on aina kiva katsella, olivat ne sitä sitten ruumiiltaan tai vain mieleltään...

Pienet vastaan iso (Jooa, Pilvi & Kiti)

Tai vaan iso vastaan "isompi" (Kiti & Pilvi)

Ja 2-jalkaiset pannaan kyykkyyn

Pilvi kiusaa Nuuttia, vai kummin päin se nyt meni...

"Mulla on isommat leegot"... "Eikun mullapa!"

Ja Lumin kimpussa

Syön sun jalan

Siis mitä, me vai?

Milla on ymmärtänyt säilyttää 11-vuotiaan arvokkuuden ja tyytyy hoivailemaan Pilveä

Frisbeeleikit (Nuutti & Kiti)

Tai hippaa, mutta frisbeestä ei voi päästää irti.

Kevätaurinko lämmittää jo mukavasti

Ja pointteripönötys, korvatkin melkein oikein...

Pilven hattaroita

Vihdoin ja viimein ehdin sorvin ääreen. Olen lomalla, mutta alkuviikko on sujunut pyykätessä ja siivotessa, kun lapset on olleet vuorotellen oksennustaudissa. Omaa showtansa on pitänyt yllä uusin nelijalkainen lapsemme Pilvi, virallisemmin Sagramour Pietra Preziosa. Sain jo illuusion kerrankin rauhallisesta whippet-lapsosesta, kun Pilvin ensimmäinen viikko sujui tutustellessa paikkoihin ja uuteen koiralaumaan, mutta toinen viikko onkin jo mennyt täydellä vauhdilla touhutessa.

Kuvat puhukoot puolestaan.

Hei, olen Pilvi, mutta oikeasti arvokas jalokivi (=Pietra Preziosa)

Mut tuotiin tänne kylmään Lappiin ja puettiin typerään tyttöjen mekkoon, pitää kai

yrittää vaan sopeutua vaikka tää lumi on ihan hitsin kylmää.

 

Ensin mun piti vähän pönkittää mun itsetuntoa katselemalla peilistä kuinka säihkyvä

jalokivi olenkaan.

Sitten mä näytin niille isoille koirille mun hurjimmat tappo-otteet

ja rajuimmat ilmeeni.

 

Mun piti ensin vähän leikkiä nöyrää niitten edessä (Nuutti & Pilvi)

ja muka hidasta. (Kiti & Pilvi)

Mut sitten piti jo vähän kokeilla että mihin niillä kantti kestää. (Pilvi & Kiti)

Aika helppoo niitä olikin sitten jallittaa. (Pilvi & Lumi)

Ei näistä vanhuksista juuri vastusta ole.

 

Mutta tää pikkuheppu on oikeastaan aika kiva,

siinä on ehkä eniten haastettakin.

Sen saa myös vinkumaan aika kivasti tarvittaessa. Meistä on tullu jo tosi hyvät kamut.

 

Joskus on pakko ottaa pienet kauneusunetkin, ettei säihke himmene.

 

 

 

 



Kuukauden koosteet

Joulu on taas pyyhkäisty vauhdilla ohi. Siltä se tuntuu kun on itse töissä. Niin jouluihminen kuin olenkin, on vaikea saavuttaa sitä joulun keskeisintä ideaa, rauhoittumista ja yhdessäoloa perheen kanssa, kun pitää fyysisesti olla jossain muualla kuin kotona. Jouluaattona ehdimme käväistä sentään moikkaamassa lasten isovanhempia pohjoisessa, ja tietysti katsomassa sitä ainoaa oikeaa korvatunturin pukkia tonttujoukkoineen.

Oma tonttusakkimme vielä pukkia odotellessa

 

On siinä pienellä miehellä lahjamäärässä ihmettelemistä

 

Ja elegantit rouvat pöksyissään :)

 

Milla 11,5v. osaa tämän jouluaaton kaavan jo ulkoa, turha hötkyillä siis.

Viimeinen vanhemmillani asuva springerimme Jena, ikää jo lähes 16 vuotta. Kuuloa ei enää

ole, mutta Jenakin tietää kyllä vankalla kokemuksella että oma lahjapaketti tulee sitten

kun sen aika on. Ei stressiä.

 

Ja kun viimein on tonttuleikkien aika, on Nuutti innokkaana mukana.

 

 

Joulukuu sujui muuten kirjaimellisesti tanssien. Perheen neidit harrastavat molemmat Show-tanssia, ja Tanssikoulu Bouncen talvigaala huipentui taas upeisiin esityksiin eri ikä- ja tyyliryhmien voimin ennen joulua.

Kiia pyramidin huipulla, musiikki Diandran Prinsessalle.

Neea oikeassa reunassa, musiikki jotain "menevää" :)

Neea vasemmalla pyramidin päällä

Harrastuskauden avasimme Kajaanin kv-näyttelyssä viime lauantaina. Kiti oli taas hemaiseva itsensä, voitti avoimen luokan nartut ja oli lopulta pn-4. Tuomaritäti katsoi tarpeelliseksi käydä vielä erikseen kehumassa Kitiä upeaksi nartuksi, mutta moitti sen lihaskuntoa tällä hetkellä kehnoksi. No, Kitihän ei ole koskaan oikein kasvattanut kunnon lihaksia edes kovalla liikunnalla ollessaan, mutta täytyy myöntää että viime aikojen pakkasilla on aika usein mieluummin vedetty viltti korville kuin lähdetty ulos rallaamaan, ja joulukuisten juoksujen jälkeen on vähän kylkiin jäänyt ylimääräistä itse kullekin... Eli voisimme Kitin kanssa tehdä molemmat jonkinlaisen kuntolupauksen näin uuden vuoden alun kunniaksi :) Ja kun se alkuinnostus pakkoliikunnasta hiipuu viimeistään maaliskuussa, niin ilmatkin on jo lauhtuneet ja päivä pidentynyt, ja pääsemme taas muutoinkin reippaaseen liikunnan rytmiin mikä kestääkin aina loppuvuoden pakkasjaksoihin asti.

Kiti Kajaanissa, vilpoisaa oli taas kuplahallissa.

 

Itse odotan tammikuun loppua kuin pikkulapsi joulua, ja syykin siihen selvinnee seuraavassa plogikirjoituksessa. Mutta sanotaan kuitenkin niin että olen kokenut vastaavanlaista intoa viimeksi 14 vuotta sitten ;)

Tällaisia ihania olen käynyt nuuskuttelemassa...

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!





Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee...

Huhhuh, rankka kuukausi takana... Palasin kuukausi sitten hoitovapaalta takaisin työelämään, ja sen jälkeen ei ole tarvinnut unta houkutella kun siihen on ollut tilaisuus. Olen saanut lakisääteiset ruokatauot, ja 8 tuntia päivässä ns. omaa aikaa ilman ketään roikkumassa lahkeessa, joten siinä mielessä elämä on vaan helpottunut. Mutta samaan putkeen on nuorimmainen aloittanut hoidon, jossa ensimmäinen virusepisodi johti meidät jo kuumekouristuksen seurauksena keskussairaalahoitoon, ja ekaluokkalaisemme puolestaan joutui henkisesti kasvamaan kerralla aimo harppauksen kun piti alkaa kulkemaan täysin omatoimisesti kouluun aamuisin ja iltapäivisin taas yksinäiseen kotiin. Koirista kahdella nartulla on yhtäaikaa juoksut, joten vaipparallia on harrastettu myös niiden kanssa viimeiset viikot.

Oma perehtymisjaksoni töissä pitkän tauon jälkeen on nyt suoritettu, ja lapsetkin on pikkuhiljaa muuttuneeseen elämäntilanteeseen jo tottuneet. Koti ei ehkä ole ihan yhtä tiptop kuin ennen, ja pyykkivuoret on korkeammat, mutta äitikin on saanut taas oman työminä-identiteetin palautumisen myötä lisää voimia puuhastella lasten kanssa vapaa-ajalla, silloin kun sitä vähän on. Lasketaanhan lasten harrastuksiin kuskaamisetkin yhteiseksi vapaa-ajaksi.

Nyt on aika hiljentyä joulun viettoon ja nauttia niistä muutamista yhteisistä vapaapäivistä mitä perheellämme on. Innolla odotan ensi vuotta ja virkoavaa koiraharrastustoimintaa. Ensi vuoden näyttely- ja maastokilpailukalenterit on täyttyneet jo merkinnöistä. Jotain uutta ja mukavaa on siis ilmassa... =)

Toivotamme kaikille blogin lukijoille Rauhallista Joulunaikaa ja onnellista tulevaa vuotta 2013!