Pentukuvien kahlailun lomassa en malttanut olla laittamatta muutamia muita touhuilukuvia alkukesältä :)

Rantsilan Ärrät pyörähtivät meillä kylässä toukokuun lopussa, ja näillä kahdella synkkasi hyvin.

Jooan ja Ruffen palloleikki





Zaraque's Irish Coffee

 Ruffe tienasi Mustialan kv-maastoissa ensimmäisen maasto-sertinsä, onnittelut Anne ja Heikki! Viimeistä näyttelysertiä odotellessa voi alkaa suunnata katsetta jo kohti seuraavaa tavoitetta ;)

Zaraque's Four Kicks, vanhaherra Rico

Kiian ja Josen palloilua

Neea ja Jose

"Uudestaan, uudestaan!"

Puutarhan kaunein kukkija, omenapuu (lajike Borkovskoje)

Pilleri 6kk!

Nuorimmainen villikkomme Pilvi pilleri saavutti jo puolen vuoden iän viime viikon lopulla. Sen kunniaksi otettiin tietysti kuvia neitosesta.

Sagramour Pietra Preziosa 6kk

Ja kyllä hänellä jalatkin liikkuu

Pilleri ilmeellä ja korvilla jotka hänellä useimmiten siviilissä tavataan :D

Korkkasimme maastokaudenkin viime viikonloppuna kotikisoissa Kemissä. Kisat menivät kyllä osaltamme ihan penkin alle. Nuutti juoksi vaisun oloisesti ja syykin selvisi kun se nilkutti vieheen pysähdyttyä suoraan mamman paijattavaksi. Veri valui jalasta, ja eläinlääkärin tarkemmassa syynäyksessä arveltiin että etujalan sisävarpaan kynsi oli murtunut tyvestä asti. Jalalle ei voinut tehdä puhdistusta kummempaa paikanpäällä, ja Nuutti sai vain kipulääkettä pistoksena. Kiti päätyi juoksemaan arvonnan jälkeen yksin, eikä silläkään mennyt oikein putkeen pisteistä päätellen, joten päätin vetää sen pois finaalista jotta pääsimme lähtemään kotiin. Ensin Kiti sai reilu kuukausi sitten lenkillä ilkeän haavan jalkaansa, johon se söi antibioottikuurin, sitten Pilvillä irtosi takajalasta kynsi ensimmäisissä vieheharjoituksissaan, jonka vuoksi se vietti pari viikkoa sairaslomaa, ja nyt Nuutin kanssa ollaan sairaslomalla. Tänään mennään eläinlääkäriin vielä tutkittavaksi että mitä varpaalle tai kynnelle tehdään, koska varvas on alkanut turvota.

Viikon päästä pääsemme toivottavasti Kitin ja Pilvin kanssa kuitenkin Whippettien erikoisnäyttelyyn usean vuoden tauon jälkeen. Eniten odotan ihanien ystävien tapaamista, ja tietenkin toivon näkeväni laajan otoksen whippettejä, joita onkin ilmoitettu melkein 200. Reissu on myös meille samalla lomamatka, koska aikeissamme on aloittaa pihanlaittourakka vihdoin ja viimein. Kukkia ja pensaita on jo nostettu ylös suojaan, multaa on tullut kuorma-autolasteittain pihalle, ja ensi viikolla pitäisi koneiden tulla jylläämään pihamaata. Nurmikonsiemensäkitkin odottavat jo autotallissa. En malta odottaa ihanaa idylliä, jossa lapset ja koirat saavat kirmata samettinurmikolla, ja emäntä kyykkii hellehattu kenollaan kukkapenkkien kimpussa :D

Jooa sai kuukausi sitten ensimmäisen oman pyörän, joten sillä

poljeskelu on varmaan pikkumiehen suurin tavoite tälle kesälle.

Ruohonleikkuria meille ei varmaan tarvita sitten kun oikea nurmikin on kylvetty, koska sitä virkaa

toimittavat jo viisi whipettiä.





Kuukauden koosteet

Joulu on taas pyyhkäisty vauhdilla ohi. Siltä se tuntuu kun on itse töissä. Niin jouluihminen kuin olenkin, on vaikea saavuttaa sitä joulun keskeisintä ideaa, rauhoittumista ja yhdessäoloa perheen kanssa, kun pitää fyysisesti olla jossain muualla kuin kotona. Jouluaattona ehdimme käväistä sentään moikkaamassa lasten isovanhempia pohjoisessa, ja tietysti katsomassa sitä ainoaa oikeaa korvatunturin pukkia tonttujoukkoineen.

Oma tonttusakkimme vielä pukkia odotellessa

 

On siinä pienellä miehellä lahjamäärässä ihmettelemistä

 

Ja elegantit rouvat pöksyissään :)

 

Milla 11,5v. osaa tämän jouluaaton kaavan jo ulkoa, turha hötkyillä siis.

Viimeinen vanhemmillani asuva springerimme Jena, ikää jo lähes 16 vuotta. Kuuloa ei enää

ole, mutta Jenakin tietää kyllä vankalla kokemuksella että oma lahjapaketti tulee sitten

kun sen aika on. Ei stressiä.

 

Ja kun viimein on tonttuleikkien aika, on Nuutti innokkaana mukana.

 

 

Joulukuu sujui muuten kirjaimellisesti tanssien. Perheen neidit harrastavat molemmat Show-tanssia, ja Tanssikoulu Bouncen talvigaala huipentui taas upeisiin esityksiin eri ikä- ja tyyliryhmien voimin ennen joulua.

Kiia pyramidin huipulla, musiikki Diandran Prinsessalle.

Neea oikeassa reunassa, musiikki jotain "menevää" :)

Neea vasemmalla pyramidin päällä

Harrastuskauden avasimme Kajaanin kv-näyttelyssä viime lauantaina. Kiti oli taas hemaiseva itsensä, voitti avoimen luokan nartut ja oli lopulta pn-4. Tuomaritäti katsoi tarpeelliseksi käydä vielä erikseen kehumassa Kitiä upeaksi nartuksi, mutta moitti sen lihaskuntoa tällä hetkellä kehnoksi. No, Kitihän ei ole koskaan oikein kasvattanut kunnon lihaksia edes kovalla liikunnalla ollessaan, mutta täytyy myöntää että viime aikojen pakkasilla on aika usein mieluummin vedetty viltti korville kuin lähdetty ulos rallaamaan, ja joulukuisten juoksujen jälkeen on vähän kylkiin jäänyt ylimääräistä itse kullekin... Eli voisimme Kitin kanssa tehdä molemmat jonkinlaisen kuntolupauksen näin uuden vuoden alun kunniaksi :) Ja kun se alkuinnostus pakkoliikunnasta hiipuu viimeistään maaliskuussa, niin ilmatkin on jo lauhtuneet ja päivä pidentynyt, ja pääsemme taas muutoinkin reippaaseen liikunnan rytmiin mikä kestääkin aina loppuvuoden pakkasjaksoihin asti.

Kiti Kajaanissa, vilpoisaa oli taas kuplahallissa.

 

Itse odotan tammikuun loppua kuin pikkulapsi joulua, ja syykin siihen selvinnee seuraavassa plogikirjoituksessa. Mutta sanotaan kuitenkin niin että olen kokenut vastaavanlaista intoa viimeksi 14 vuotta sitten ;)

Tällaisia ihania olen käynyt nuuskuttelemassa...

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!





Kesä paketissa

Viimeinen kuukausi on ollut niin tapahtumarikas että en tiedä mistä aloittaisi ettei tämä kirjoitus menisi pelkäksi uutisten luvuksi. Suurin osa pennuista lähti omiin koteihinsa jo lähes kuukausi sitten, heti kun noin 8 viikon ikä tuli täyteen. Mango, aiemmalta nimeltään Salama, oli muutaman viikon pidempään kuten oli jo aiemmin sovittu, joten meidänkin koirilla oli hiukan pehmeämpi lasku taas "rauhalliseen" arkeen, jos sitä rauhalliseksi voi edes koirien osalta sanoa.

Mango isoisomummu Millan hoidettavana

En jättänyt tällä kertaa itselleni pentua, vaikka houkutus oli taas suuri. Syy oli jo aiemmassa houkutuksessa, eli emä Kitissä (Z. High Temptation :) ), joka muutti pysyvästi laumaamme. Valtavan iso kiitos Tiinalle että sain mahdollisuuden hankkia sen takaisin ekakotiinsa!

Kitty-kaunotar uunituoreissa kuvissa





Kesä oli harrastusrintamalla hiljaisin 24 vuoteen! Vuoden -87 jälkeen ei ole ollut yhtään kesää välissä ilman omia koiria näyttelyissä. Kotinäyttelyssä Kemissä pääsin sentään pyörähtämään hurmaavan Helmi-whippetin kanssa kehässä, jottei ihan pääsisi unohtumaan mitä siellä kehässä tehtiinkään... Pennut tietysti rajoittivat vähän menoja, eikä maastokisoissakaan päästy käymään toukokuisia kotikisoja lukuunottamatta. Kiti lähtee Limingan ryhmänäyttelyyn syyskuun alussa, joten eiköhän tästä hiukan piristytä taas syksyä kohden.

Jottei vapaa-ajan ongelmia päässyt syntymään pentujenhoidon lisäksi, puuhastelimme koko kesän myös talon ja pihapiirin parissa. Maalaus-urakka saatiin hoidettua kolmessa viikossa, ja lupasin aiemmin kirjoittaa aiheesta enemmän. Maaliksi valitsimme Teknos Nordica Ekon, jota kehuttiin maalien mersuksi. Loppusuoralle valinnassa ylsi Tikkurilan Ultra, mutta Nordica Eko oli kiiltävämpi ja siten helpommin puhtaana pysyvä pinta. Sävyn valinta olikin sitten vielä tuskaisempi prosessi. Halusin harmaan sävyn, joka ei taittaisi liikaa siniseen tai vihreään, siis mahdollisimman perusharmaan melko vaaleana. Kaikki sävykartoilla hyvät savyt eivät puukappaleissa ja luonnonvalossa näyttäneet yhtään oikealta, ja kauhuskenaarioni oli että lopputuloksena meillä olisi vaaleansininen talo. Päätin siis lähteä hiukan ruskeaan taittavaan harmaaseen, jolloin ajattelin lopputuloksen olevan vähän kelohonkamainen, tai mudan värinen. Kokeilin Teknoksen sävyä 7533 koepurkin verran autotallin seinään, ja avot, siinä se oli. Lopputulos on ehkä aavistuksen tummempi kuin mitä alunperin halusin, mutta tykkään sen perusharmaudesta. Joku kyllä ehti mainita sen taittuvan syreeniin (liilaan), mutta kieltämättä se taittuu hiukan eri suuntiin erilaisissa valaistuksissa, aurinkoisella ja pilvisellä säällä. Nurkkalaudat ja ikkuna- ja ovenpielet, sekä kaiteet maalattiin saman maalin valkoisella (sävyttämätön).

Talo joka suunnalta; seinissä Teknoksen sävy 7533

Kahdessa kuvassa näkyy myös yksi uusi projektimme, katettu takaterassi. Katemateriaaliksi valitsimme PC-muovin savuharmaan sävyn. PC-valokate on hiukan kalliimpaa kuin perinteinen PVC-valokate, mutta pitäisi olla säänkestävämpää (elastisempaa), kun näillä leveysasteilla on jonkin verran reilusti tuota lumikuormaakin talvisin. Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Valokate auttaa myös varjostamaan vähän keittiön ikkunoita auringon kuumimmalta paahteelta, eikä sisälämpötila noussut enää viime helteillä niin mahdottomaksi isojen ikkunoiden vuoksi.

Toinen viime viikkojen projekti oli puuvarasto pihalle, jonka Janne toteutti isänsä kanssa talosta ja tallista ylijääneillä hirsipaneeleilla samaan tyyliin. Takaseinällä on myös ikkuna tuomassa valoa varastoon.

Puuvarasto



Oheistöinä syntyi siipan käsissä myös aiemmin suunnitellut portit terasseille. Sivuterassin portti on tarkoitus palvella varsinaisesti sitten myöhemmin kun koirille saadaan tehtyä oma aitaus, mutta tuli nyt tehtyä samoilla inspiraatioilla ja maalauksilla valmiiksi.

Sivuterassin portti, joka johtaa siis tulevaan koirien aitaukseen, johon vie myös portin

takana oleva koirien huoneen ovi.

Takaterassin portti, josta pääsee myös sitä kautta pihalle.

Pihanlaitto ja nurmikon istutus oli myös yksi tämän kesän tavoite, mutta näillä näkymin jää vielä ensi keväälle, koska nurmi ja kaikki kedon kukkaset kuitenkin kasvavat jo iloisena sekamelskana pihan täydeltä, joten tärkeysjärjestyksessä piha jäänee nyt häviölle. Olen kuitenkin istuttanut jo viime kesänä ja tänä kesänä vielä lisää puita ja pensaita, sekä isohkon havualueen, joten istutukset saavat mukavasti etumatkaa jo samettinurmikkoa odotellessa...

Pikkuprinssimme täytti vajaat kaksi viikkoa sitten jo vuoden. Tänään saattelin keskimmäisen lapsemme eka luokalle, ja vanhimmankin neljännelle luokalle.  Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin, ja ilmeisesti minä sen mukana, mutta vanhene en yhtään :)

Jooa 1 vuotta

Neea lähdössä ensimmäiseen koulupäiväänsä



Juhlintaa

Juhlistimme viikko sitten isäni 60-vuotisjuhlia. Itse juhlakalu karkasi ulkomaille varsinaisena synttäripäivänä, mutta ihan niin helpolla ei tilanteesta päästetty livistämään, vaan ykköset oli puettava päälle ulkomaan reissun jälkeen. Sain tehtäväksi loihtia voileipäkakut juhliin, joten tartuin tietysti kolmen aiemman räpeltämäni voileipäkakun kokemuksella härkää sarvista. Ihan kohtuullisen näköiset niistä kai tuli, ja maku oli sitäkin parempi eikä nestekään kellunut lautasella, joten hurraa minä! Tein perinteiset savuporokakun ja savulohikakun, ja ohjeet kaivoin oman pään kovalevyltä taas. Inhoan nimittäin reseptien lukemista, ja toki leivon joskus ihan pilkulleen valmiiden reseptienkin mukaan, mutta yleensä keksin vähän omia sovelluksia. Varsinkin ruokaa on mielestäni ihan mahdoton tehdä suoraan resepteistä, ja voin tunnustaa etten ole ikinä laittanut ruokaa tiukasti minkään ruokaohjeen mukaan, mutta ideoita saatan kyllä poimia mielenkiintoisen näköisistä (niin, olen visualisti eli mielenkiinnon herättämiseksi minun pitää nähdä mahdollisimman houkutteleva kuva valmiista annoksesta) resepteistä.

Hyvät niistä tuli...

Ja kun nyt kerrankin oltiin laittauduttu niin otettiin koko porukasta kuvia.

Kiia

Neea

Jooa

Ja äitikin päässyt kuvaan, eikä kamerakaan mennyt rikki ;)

Tämä olikin sitten varmaan toistaiseksi viimeinen ei-koira-aiheinen postaus, koska täällä alkaa H-hetki lähestyä. Enää reilu viikko laskettuun aikaan, mutta en usko Kitillä edes malttavan pennut masussa enää niin kauan. Vielä ollaan tehty reilut lenkit päivittäin, mutta pitänee alkaa jo lyhentämään matkaa että pysyisivät edes viikon vielä, ja mahakin alkaa olla melkoinen painolasti Kittylle. Palataan siis toivottavasti pentuaiheisin postauksin seuraavaksi astialle!

 

Nuutistakin tulee kohta eno, ja sitten riittää piraijoita painikavereiksi.

Uusi lelu

Viime vuosi oli meille tapahtumarikas kun saimme maaliskuussa muuttaa uuteen taloomme, heinäkuussa syntyi kolmas lapsemme, ja synkempänä puolena menetimme kaksi rakasta koiralastamme, Jonathanin helmikuussa ja Iisan marraskuussa. Rakentamisessa pidettiin taukoa muutama kuukausi huhti-kesäkuussa Jannen käytyä käsileikkauksessa, ja heinäkuussa jatkettiin vielä yläkerran osalta projektia.  Yläkertakin valmistui syyskuussa muutama viikko ennen Jooan kastejuhlaa. Nautin täysin rinnoin äitiyslomasta nyt uudessa talossa, joka viimeinkin täyttää kaikki tilatarpeemme elämisen ja harrastusten suhteen; Janne sai ison autotallinsa, tai -hallinsa miltä se enemmänkin näyttää, ja minä sain "koirahuoneen" joka on täysin koirien valtakuntaa ja pentueetkin on helppo hoitaa siellä. Voisi kai sanoa että kaikki unelmani perhe-elämäidyllistä lasten lukumäärää ja itsesuunnittelemaa taloa myöten täyttyivät samana vuonna. Raskasta oli, mutta kyllä oli vaivan arvoista!

Laitetaas vielä muutama kuva mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin.

Purettava vanha rintamamiestalo ja 7000 neliötä

maata. Urakka alkoi marraskuussa 2009.

Ja risusavottaa riitti...

... kahden rekka-autolastillisen verran.

Tässä lopputulos syksyllä 2011

Sitten vielä pari kuvaa omasta pikku prinssistämme, joka oli kuitenkin koko vuoden kirkkain tähti.

Jooa ensimmäisen ja viimeisen kerran

mekossa =)

´

Talon isännät

Joulua oli ihana laittaa uuteen kotiin, ja minä oli ollut ilmeisen kiltti ja reipas koko vuoden, koska sain viimein joululahjaksi ihkaoman järjestelmäkameran, Canon 600D:n 18-135mm putkella! Turistikameraksikin sitä ehdittiin jo tituleerata, mutta olen kyllä itse enemmän kuin onnellinen kun monivuotinen haaveeni toteutui, eikä kykyni varmasti ammattimaisemman kameran käyttömahdollisuuksiin olisi riittäneetkään. Nyt vaan pitäisi vielä taikoa jostain aikaa että saisi keskittyä tutkimaan rauhassa mihin kaikkeen kamera pystyy, ja ennenkaikkea minä sen kanssa. Laitan nyt alle muutamia ihan raakileotoksia joita räpsin koskematta mihinkään ohjekirjoihin tai kameran säätöihin. Kivan tuntuinen kapistus kyllä, eiköhän me vielä tästä ystävystytä syvemminkin.

Kiia tekemässä mummulle salaattia

Whippetit kylästelemässä. Meillä on aina koirat toisiinsa liimaantuneina ja minä näköpiirissä ettei kukaan laumasta vaan pääse karkaamaan huomaamatta. Miten teillä muilla?

Rakettejakin käytiin ihastelemassa uutena vuotena

Neea tanssitunnille lähdössä.

Whippettien tulenpalvontaa

Uudelle vuodelle meillä ei ole kertakaikkiaan mitään suuria suunnitelmia. Jatkan hoitovapaalla marraskuulle asti, ja aion nauttia edelleen kotona olosta. Odotan innoissani että pääsen pihan kimppuun toukokuussa, ja ensimmäinen isompi urakka meillä on vielä talon ja tallin maalaus ulkopuolelta, säästetään siis energiaa sinne :) Toivoisin tänä vuonna myös pentusuunnitelmien onnistuvan. Siinä riittäisikin taas ohjelmaa arkeen. Tänä talvena on täällä lapissakin pakkaslukemat pysyneet nyt paria viime päivää lukuunottamatta kohtuullisina, ja olemme koirien kanssa päässeet lenkkeilemään ahkerasti. Vastapainoksi koirat nauttivat joka ilta takkatulen lämmöstä, ja Nuutti osaa jo kerjätäkin tulien sytyttämistä takkaan. Nuoresta iästään huolimatta Nuutti on kyllä älykkäin koiramme ikinä, sillä on todella hauskoja "puhetta vaille" tempauksia. Emänsä Lumi on kyllä toinen superälyllä varustettu whippet, joten lienee periytyvää. No, elämä ei meillä ainakaan ole koskaan tylsää! Hauskaa alkanutta vuotta kaikille plogin lukijoille!