London

Toteutimme yhden pitkäaikaisista haaveistamme ja piipahdimme viiden päivän reissulle Lontooseen pari viikkoa sitten. Lontoo oli juuri niin ihana kaupunki kuin olin kuvitellutkin. Yhdistelmä kansainvälisyyttä, kiehtovaa vanhanaikaisuutta ja kaunista vanhaa arkkitehtuuria. Miljoonakaupungin sydämestä löytyi suuria reheviä puistoja, jotka saivat kaupungin tuntumaan silti jotenkin niin sympaattiselta ja kotoisalta. Maanalainen metroverkosto oli valtava, ja todella näppärä tapa liikkua kun systeemistä pääsi jyvälle.

Todella ironista että samaan aikaan reilun sadan kilometrin päässä pidettiin vuotuinen koiraspektaakkeli, Cruftsin näyttely. Olin niin Lontoon lumoissa etten ollut edes tullut tarkistaakseni näyttelyn ajankohtaa, ja asia selvisi juuri viimeisenä iltana ennen reissua. Pyöriskelin aika tuskissani yhden illan ja ehdin toki selvitellä jo junakyytejä paikalle, mutta päätimme kuitenkin jättää tilaisuuden nyt väliin kun matkaseuran kanssakin oli ehditty jo sopia ohjelmaa usealle päivälle. Tosin hotellin televisiosta tuli Cruftsista ohjelmaa kolmena iltana koko kanavan täydeltä, joten illalla ehdimme aina seurata mehevimmät tapahtumat ennen nukkumaanmenoa "lähietäisyydeltä".

Kuvia kertyi kolmelle laitteelle melko kiitettävä määrä, kuten askeliakin kännykän askelmittarin mukaan (17 000- 23 000 per päivä...), mutta tähän nyt koottuna muutamia mielenkiintoisimpia.

Se olennaisin, Thames joki ja Big Ben

London Eye

Elannontienaajia oli joka kadunpätkällä

Edessä vanhempi, takana uudempi versio

Upeita patsaita oli joka puolella, tämä korttelin kulmassa lähellä Piccadilly circusta

Piccadilly circus

Buckinhamin palatsi

Buckinhamin palatsin aukio, ja liput olivat salossa, mikä tarkoittaa sitä että itse kuningatar oli paikalla

Kuninkaalliset tallit

Kensingtonin palatsi, ja kuningatar Victorian veistos

British museum, suosittelen lämpimästi. Museo oli aivan valtava upeine kokoelmineen, ja vieläpä ilmainen.

Muumioita oli ainakin parikymmentä esillä

Tässä antiikin kreikan aikaisessa seinäveistoksessa on jokin vinttikoiratyyppinen koira. Yritin pongailla vinttikoiria sadoista seinäveistoksista ja patsaista, mutta tämä oli ainoa joka muistutti jotain faaraokoiran tyyppistä.

Tässä hevostenmetsästyskuvassa näkyy raskaampia ehkä molossityyppisiä koiria joita kuvissa enimmäkseen oli.

Harmi että ehdimme juuri nauttia lasilliset läheisessä kuppilassa...

Ja niitä puistoja lintulampineen

Luonto oli todella lähellä

Lontoo teki lähtemättömän vaikutuksen, mission one complished. Täytyy alkaa miettiä seuraavaa kohdetta. Katsellaan tyttären huoneen suurta Pariisi-taulua uutta reissua odotellessa...

Tuusniemen tuotoksia =)

Joukko varttuneempia ja tuoreempia Zarakisseja misseili viime viikonloppuna Tuusniemen ryhmänäyttelyssä oikein mallikkaasti. Hippu ja Viljo olivat juuri ja juuri viralliseen ikään päässeinä ensimmäisessä näyttelyssään, ja miten hienoa olikaan kakaroiden ensiesiintyminen! Viljo oli pu-3 ja sai heti ensimmäisen sertinsä, ja Hippukin sijoittui heti narttujen kakkoseksi saaden varasertin. Eevi metsästää nyt viimeistä sertiään titteliin, eikä kauas jäänyt; se oli pn3 heti Hipun jälkeen. Milo taas kävi nyt viimeisen näyttelynsä ennen veteraaniluokkaan siirtymistä, ja tällä kertaa koolla oli taas merkitystä ja se sai EH:n.

Tuusniemen ryhmis 21.2.15;
Zaraque's Juliet In Temptation pn2 varasert & Zaraque's Just Light Up My Way pu3 sert,
molemmilla ikää 9kk

Zaraque's Ghost Story, melkein 8v.

Oikein mieltä lämmittävää oli kun Tuusniemellä saatiin taas pitkiin aikoihin kasvattajaryhmä kasaan, ja rop-ryhmähän siellä hienosti esitettiin. Meillä on ollut pentueita sen verran harvoin ettei ole oikein aktiiviharrastajia tahtonut löytyä tarpeeksi ja eri pentueista, ja vielä samalla kyljellä Suomea että oltaisi keräydytty samoihin näyttelyihin. Nyt on kuitenkin ilokseni ihan eri tilanne, ja tänä vuonna päästään esittämään myös kasvattajaluokkia, ja ehkä jopa viiden eri pentueen yhdistelmistä ;)

Kevät keikkuen tulevi

Tovi on vierähtänyt taas edellisestä blogikirjoituksesta. Osin johtuu kaamosajan energian puutteesta mutta osin syytän myös teknistä osaamattomuuttani. Tämä bloggeri on nimittäin temppuillut enkä saanut kuvia liitettyä tietokoneelta ollenkaan. Nyt asensin chromen selaimeksi ja alkoi kuvatkin löytyä koneelta. Edellisen lyhyen postauksen Vanjan hienosta tittelistä ähräsin kännykälläni, mutta sillä ei viitsi isompia juttuja tai kuvamääriä värkätä.

Mutta nyt viimein kuvakimaraakin. Paljon olisi ollut postattavaakin menneinä kuukausina mutta ei muistella enää kovin vanhoja. Meidän oma jyhkeä scooby doo Jose täytti viime kuussa jo vuoden. Olemme todella onnellisia tästä pienestä suuresta persoonasta, joka on kyllä valloittanut täysin luonteellaan niin kotiväen kuin vieraatkin. Minua varoiteltiin usealta taholta greyden luonteesta aina kun mainitsin haluavani joskus sellaisen omaan laumaani, mutta meille on ainakin löytynyt maailman kultaisin ja lempein jättiläinen. Onhan senkin kanssa joskus keskustelut käyty asioista joista ollaan eri mieltä (kuten sohvalla olosta...), mutta on kyllä varmasti paljolti siitä kaksijalkaisen koirienkäsittelykokemuksestakin kiinni millaiseen lopputulokseen (tai kompromissiin.. ;) ) päästään.

Pineron Poker face,
Pokerinaaman viralliset 1-vuotismitat 78cm ja 46kg.

Kovasti onnen pilkahduksia on tuonut myös oikein lupaavasti kehittyvä sijoitusnarttuni Hippu. Hippu oli meillä pari viikkoa sitten hoidossa muutaman päivän, ja se on kyllä myös niin "minun-luonteinen" whippet. Josen kanssa synkkasi myös huumorintaju mainiosti, molemmilla sopivasti pilkettä silmäkulmassa ja tervettä itseluottamusta.

Josesta oli kiva välillä kiusata kahta whippet-tyttöä yhtäaikaa :)

Zaraque's Juliet In Temptation

Hippu 8kk

Aurinkokin on jo muutaman viikon lupaavasti näyttäytynyt, ja muutamia ihan plussapäiviäkin oli välissä, joten ulkoilusta on taas lupa nauttia.

Josen ja Jooan palloleikit

Tähän kuvaan on hyvä kiteyttää eilinen ystävänpäivä, eli 

hyvää ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille!

Kaunis juoksija Vanja

Ensimmäinen Zarakissi on saanut Kaunis juoksija tunnustuksen! Whippet harrastajien sivuilta löytyy tarkemmat säännöt, mutta pääpiirteittäin krediittiä tulee olla kolmesta lajista; näyttelyt, maastojuoksukokeet ja ratajuoksukokeet, ja kahdesta näistä vähintäänkin serti. Eli pelkkä moniharrastuneisuus ei riitä, vaan myös tasokkaita suorituksia vaaditaan.

Vanja, Zaraque's Holy Smoke, sai viime kaudella myös vaaditut ratatulokset kasaan ja on nyt Kaunis juoksija listalla muutaman puhtaasti näyttelylinjaisen whippetin joukossa, kun suurin osa on juoksu- tai sekalinjaisia. Onnea myös Vanjan huolto- ja treenaustiimille eli Millalle ja Rikulle perheineen!

Zaraque's Holy Smoke

Vanja sm-maastoissa 2012, kuva Mikko Marttinen

Kesäprojekti

Nyt kun illat on pimenneet ja ensimmäiset kynttilätkin saatu jo poltella, on aikaa vihdoin kaivella kesän kuvakansioita ja todeta että jotain saatiin aikaan tänäkin kesänä. Yksi asia tuntui erityisesti ilahduttaneen monia muitakin tänä vuonna, nimittäin hieno omenasato. Meillä kaikki kolme omenapuuta ovat vielä melko nuoria kuten itse pihakin, vanhin on istutettu kaksi vuotta sitten ja nuorimman istutin vasta viime keväänä. Vanhin borgovskoje teki jo reilut kolmekymmentä omenaa, sokerimiron kymmenkunta, ja nuorin rautatieomenapuukin teki yhden hedelmän. syyskuussa pääsimme maistelemaan ja vertailemaan satoa, ja borgoskojen omenat olivat maultaan ehdottomasti parhaita. Sokerimironin hedelmät olivat aika kirpeitä, ja rautatieomapuu sai riesakseen loppukesästä kirvoja joten ainokainen omenakin jäi maistamatta.  

Heinäkuussa näytti jo lupaavalta

heinä-elokuun lopulla

Tässä vaiheessa punaposket olivatkin hävinneet jo suurimmaksi osaksi parempiin suihin...

 Lupasin jo aiemmin laittaa jossain vaiheessa raporttia tämän kesän suurimmasta projektistani. Halusin kotimme sisääntuloon jotain esteettisesti hieman kutsuvampaa kuin rakennusajalta vielä jääneet pikarappuset, jotka tosin on tehty isännän toimesta sellaisella pieteetillä että ovat palvelleet moitteettomasti ja kestäisivät varmasti vaikka seuraavaan sukupolveen. Eli hihat ylös, lomarahat kivikauppaan ja eikun töihin. Ajelimme 3,5 tonnia muuri- ja laattakiveä pihan nurkalle, ja naputtelin niitä sitten paikalleen pentujen hoidon ja kaiken muun ohella useamman viikon. Kesäloma sujui projektin parissa, ja kun lomat oli lusittu ja palattu työarkeen, niin yllättävän kovasti työllisti vielä pyöreiden kivien kuskaaminen montuilta ja kivimurskeen täyteaineeksi ajo, puhumattakaan kasvien reunustamisessa ja viimeistelyssä. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, vaikkakin projekti vei sen verran viimeiseen pisaraan mehut, että etuterassin viimeistely terassilaudoituksella ja uusien portaiden teko jäi ensi kesään. Viime tipassa ennen pakkasten tuloa saatiin asennettua myös etupihan pollarivalot viimein paikoilleen.

Sisääntulo kokonaisuudessaan



Kasveina on tuivioita, kääpiökatajaa, yksi timanttituija, keijuangervoja, Fairy-ruusua, paria eri kuunlilja-lajiketta, pionia ja yksi runkosyreeni.



Allaskin huomiotuna paikoilleen, mutta on tarkoitus vielä verhoilla ja lisätä ensi kesänä siihen jokin kiva vettä suihkiva juttu.




Toinen puoli saa ensi kesänä vielä pionista väriä havujen keskelle

Emännän tuunailujen vastapainoksi sai mieskin laittaa kädentaitonsa koetukselle. Suunnittelin vanhoista raakalankuista meille olohuoneeseen pöydän. Mitat tehtiin Ikean valmiin lasilevyn mukaan, ja muuten pöytä tarvitsi kaikessa yksinkertaisuudessaan muutaman pultin ja maalia päälleen (lue; Päivän suunnittelun, toisen päivän toteutuksen ja parin päivän maalauksen kuivumisaikoineen...). Materiaalikustannukset olivat  maalipurkin verran eli reilut pari kymppiä, ja Ikean lasilevy maksoi pari kymppiä. Tykkään.

Homemade

Loppuun vielä pienet pihavillit a´la Jooa ja Jose :)