Talvilomailua

Hiihtoloma oli ja meni, ja kivaakin oli. Olimme koko viikon Kolarissa Ylläksen maisemissa, josta olemme siipan kanssa molemmat kotoisin. Siellä on mukava aina käydä haukkaamassa happea ja lataamassa akkuja taas arkeen. Vaikka nykyään ehdimmekin aika harvakseltaan enää käymään siellä, on mukava aina tavata sukulaisia, ja olla muutaman päivän ajan valmiiden ruokapöytien äärellä ja ilman päivittäisiä kotitöitä näköpiirissä. Lapsetkin kyhnäävät lähinnä isovanhempiensa kyljissä kiinni.

Kiia ja Neea aloittivat lomansa esiintymisellä Kemin lumilinnassa. Molemmat harrastavat showtanssia Tanssistudio Bouncessa, ja on tietysti kiva päästä välillä näkemään mitä tytöt ovat oppineet. Neean tanssiessa en älynnyt ottaa muutakuin videokuvaa, joten alla vain pari kuvaa Kiian esityksestä.

 Kiia vasemmalla edessä

Kolarissa ehdimme sukulaisissa kylästelyn lisäksi tietysti myös ulkoilla. Moottorikelkkailu on jokakeväinen harrastuksemme, ja yleensä koiratkin ovat päässeet kelkkaretkillemme mukaan, mutta nyt Jooa sitoo käteni sen verran tiiviisti että tyydyin yhteen retkeen ja koirat jäivät tällä kertaa kotiin.

 Jooa pikkuserkku Ninan kanssa laavulla

Mäenlaskuvälineet ovat tietysti mukana

kelkkaretkellä. Kiialla jo rikkinäinen pulkka...

Neea makkaranpaistotikkujen hakureissulla

Kummitytöllämme Tiialla oli Iina-villis mukana

Hauskanpito ei katso ikää; Nina ja janne vauhdissa =)

 

Sisustusliike Grooppi Kolarin Äkäslompolossa on yksi lempparikäyntikohteistani aina kun suinkin ehdimme. Joka kerta sieltä jotain pientä tarttuu mukaan, tällä kertaa ostin Riviera Maisonin reelinkitangon koukkuineen. Keittiöön se on tarkoitus kiinnittää, mutta mietin ja fiilistelen vielä hiukan kahden paikan välillä ennenkuin ruuvinreiät jyrskäytetään. Ehkä laitan kuvaa sitten kun paikka on päätetty.

Keksin itselleni myös käsityöprojektin hiihtolomaviikolle, kiitos Tiinan! Whippetin figuurin neulontaohjeet näyttivät lähinnä siansaksalta, mutta päätin yllytyshulluna tietysti tarttua haasteeseen. Varsinaisten osien neulominen ei loppujen lopuksi ollutkaan se haasteellisin osa, vaikka niihinkin useita tunteja yhteensä kului, ja jouduin hiukan muuntelemaankin ohjeita kun mielestäni ne eivät aivan johdattaneet rotumääritelmän mukaiseen whippettiin ;). Päätin suosiolla pitäytyä yksivärisessä whippetissä. Hahmon kokoaminen ja täyttäminen se vasta hermoja raastavaa hommaa olikin. Tämä jäi kyllä aivan varmasti uniikkikappaleeksi minun osaltani, toivottavasti siitä jotain iloa on Tampereen suunnalla.

Neulewhippetin seisotustreenausta

Tuomarille täytyy osata seisoa tietysti kumminkin päin

Hiihtolomalta palattiin taas arkeen, ja kävinkin heti alkuun moikkaamassa taas Hermannia ja Hessua Torniossa. Hermannilla on vakava sydänvika, ja saan aika usein kyselyjä sen voinnista. Huonoista ennusteista huolimatta se voi oikein hyvin nyt jo 3-vuotiaana ja on erittäin energinen poika. 

Hermanni haali lähes kaikki tuomani luut itselleen

Hessu tyytyi yhteen luuhunsa ja päätti ottaa välipalan päälle nokoset

Kitin ja Sisunkin kohtaaminen tuotti viimein onnenhetkiä Jyväskylässä 17.3., ja jäämme odottelemaan tapaamisen hedelmiä. Odotan innolla että pääsisin pitkästä aikaa taas hellimään pentuja ja seurailemaan niiden touhuja ja kehitystä.