Täältä tullaan elämä!
Pari viikkoa sitten merkittävä aikakausi koiraharrastuksessani päättyi, kun viimeinen englanninspringerspanielimme Jena nukkui ikiuneen lähes 16 vuoden iässä. Koiraharrastukseni alkoi springereiden kanssa vuonna 1987, kun sain ensimmäisen oman koirani. Ensimmäistä kertaa esitin koiraa näyttelykehässä -88, ja 90-luvulla tuli kokeiltua myös agilitya, tokoa ja mejää ihan kilpatasollakin asti. Trimmaaminen oli myös omalta osaltaan mukavaa haastetta, ja opettelin noina vuosina trimmaamaan myös muita rotuja. Jossain uinui kuitenkin jo ihan koiraharrastuksen alkuvuosilta asti haave omasta vinttikoirasta. Muistan nähneeni jo 80-luvulla Rovaniemen näyttelyssä elegantin pienen whippetin, jota ihastelin kovasti.
Kun muutin -98 opiskelemaan Ouluun, otin kaksi springeriäni mukaan, Jenan, joka oli oma harrastuskoirani, ja Jenalle kaveriksi Ami-springerin. Vuoden omillaan asumisen jälkeen päätin viimein toteuttaa pitkään itäneen haaveeni, ja ottaa whippetin. Alunperin katsoimme silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa englanninvinttikoiria, mutta niiden suuri koko sai meidät päätymään pienempään versioon. Niin muutti ensimmäinen whippettini Iisa meille Jenan kaveriksi, ja Ami lähti takaisin vanhempieni springerilaumaan. Iisa oli sijoitusnarttu, koska pentueessa ei ollut kuin yksi narttu, ja kasvattaja halusi välttämättä sijoittaa sen.
Olimme äitini kanssa kasvattaneet muutaman springeripentueen -90 luvulla, ja kun Iisan kasvattaja sitten ehdotti että voisin itse pennuttaa sen kun hän ei sillä hetkellä pystynyt sitä pennuttamaan, tartuin tilaisuuteen aika extempore, ja Iisa sai ensimmäisen Zaraque's whippet-pentueen. Jena lähti pentujen ajaksi hoitoon vanhemmilleni, ja kun Iisan pentueesta sitten jäikin kaksi pentua kasvamaan luoksemme, Jena ei halunnut enää tulla mukaamme kun olimme hakemassa sitä vanhempieni luona. Niimpä se päätti lopulta itse muuttaa karvakavereidensa luokse, kolme whippettiä oli ilmeisesti hiukan liikaa siedettäväksi... :D
Vinttikoiraharrastus oli jo imaissut meidät täysillä mukaansa, joten Jenaan päättyi aktiiviharrastukseni springereiden kanssa, ja niiden kasvattaminen. Springerit saivat elellä leppoisaa kotikoiran arkea vanhempieni luona. Mukavat muistot ja kullanarvoiset opit jäivät mieleen kaikkiaan 26 vuoden ajalta.
Samana päivänä Jenan kanssa lähti koirien taivaaseen myös ensimmäisestä whippet-pentueestani Jumbo. Jumbo ja omat koiramme Milla ja Jonathan olivat hyvin tiivis sisarusvaljakko ensimmäisinä vuosinaan, ja yhdessä opeteltiin juoksuharrastuksen alkeita niin radalla kuin maastoissakin. Kiitos Tiialle ja Antille Jumbon hyvästä hoidosta, ja kiitos myös mukavista hetkistä ja muistoista mitä koimme Oulun vuosina <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti