keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Ne pitelemättömät hormoonit...

Valosta varjoon... eli meille ei sitten tulekaan pentuja. Ensimmäisen kerran reilun kahdenkymmenen vuoden
koiraharrastusuran aikana, josta meillä on aina ollut myös yksi uros laumassa narttujen lisäksi, pääsi
tapahtumaan vahinkoastuminen. Olin vain muutaman minuutin ajan puhelimessa, kun Nuutti the kumimies käytti tilaisuuden hyväkseen, hyppäsi kahden portin yli ja astui Kitin. Eikä Kitikään tietenkään yhtään varoitusärähdystä antanut, päinvastoin oli juonessa oikein mallikkaasti mukana. Niimpä mitään ei ollut enää pelastettavissa kun äkkäsin tilanteen. No, voimasanoja niin koirille kuin itsellenikin ei säästelty...

Kitillä oli jo 20. vuotopäivä, ja astutus Savun kanssa oli tapahtunut 14. päivänä. Mahdollisuudet oli siis antaa
pentueen tulla, ja teettää pennuille sitten polveutumistestit, tai sitten purkaa hormonipiikillä koko tiineys. Koska Kiti ja Nuutti ovat kuitenkin pentuesisaruksia, päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun. Riski sille, että pentueesta olisi jopa suurin osa Nuutin jälkeläisiä, oli suuri. Voitte varmaan kuvitella harmituksen määrän... Kiti sais siis eilen ja tänään hormoniannokset, ja seuraavat viikot seuraamme tilannetta, koska hoidolla on pieni riksi kohtutulehdukseen.

Palaamme Kitin ja Savun romanssiin uudelleen ensi keväänä, ja täytyy nyt ottaa jo pää pois pensaasta ja jalat irti häpeäpaalusta. Kitin kanssa saamme nyt toivottavasti nauttia vielä harrastustentäyteisestä syksystä ja talvesta.

Elämä jatkuu, joten sitten mukavampiin asioihin. 2.6. pihallamme siis jyrähti käyntiin isot koneet, ja niin toivottomalta kuin on samettinurmea odotellessa tuntunutkin, niin sellainen ihanuus meille on nyt vihdoin ja viimein saatu. Nyt on wipuillakin lääniä missä pinkoa, ja todentotta nurmen kestävyyttä on jo kokeiltukin :D


Tällaiset oli näkymät kesäkuun alussa





Ja nyt kahden kuukauden ja reilun 60 istutetun puun ja pensaan jälkeen:







Jooa sai 2-vuotislahjaksi sähkömönkijän


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti