Kesä paketissa

Viimeinen kuukausi on ollut niin tapahtumarikas että en tiedä mistä aloittaisi ettei tämä kirjoitus menisi pelkäksi uutisten luvuksi. Suurin osa pennuista lähti omiin koteihinsa jo lähes kuukausi sitten, heti kun noin 8 viikon ikä tuli täyteen. Mango, aiemmalta nimeltään Salama, oli muutaman viikon pidempään kuten oli jo aiemmin sovittu, joten meidänkin koirilla oli hiukan pehmeämpi lasku taas "rauhalliseen" arkeen, jos sitä rauhalliseksi voi edes koirien osalta sanoa.

Mango isoisomummu Millan hoidettavana

En jättänyt tällä kertaa itselleni pentua, vaikka houkutus oli taas suuri. Syy oli jo aiemmassa houkutuksessa, eli emä Kitissä (Z. High Temptation :) ), joka muutti pysyvästi laumaamme. Valtavan iso kiitos Tiinalle että sain mahdollisuuden hankkia sen takaisin ekakotiinsa!

Kitty-kaunotar uunituoreissa kuvissa





Kesä oli harrastusrintamalla hiljaisin 24 vuoteen! Vuoden -87 jälkeen ei ole ollut yhtään kesää välissä ilman omia koiria näyttelyissä. Kotinäyttelyssä Kemissä pääsin sentään pyörähtämään hurmaavan Helmi-whippetin kanssa kehässä, jottei ihan pääsisi unohtumaan mitä siellä kehässä tehtiinkään... Pennut tietysti rajoittivat vähän menoja, eikä maastokisoissakaan päästy käymään toukokuisia kotikisoja lukuunottamatta. Kiti lähtee Limingan ryhmänäyttelyyn syyskuun alussa, joten eiköhän tästä hiukan piristytä taas syksyä kohden.

Jottei vapaa-ajan ongelmia päässyt syntymään pentujenhoidon lisäksi, puuhastelimme koko kesän myös talon ja pihapiirin parissa. Maalaus-urakka saatiin hoidettua kolmessa viikossa, ja lupasin aiemmin kirjoittaa aiheesta enemmän. Maaliksi valitsimme Teknos Nordica Ekon, jota kehuttiin maalien mersuksi. Loppusuoralle valinnassa ylsi Tikkurilan Ultra, mutta Nordica Eko oli kiiltävämpi ja siten helpommin puhtaana pysyvä pinta. Sävyn valinta olikin sitten vielä tuskaisempi prosessi. Halusin harmaan sävyn, joka ei taittaisi liikaa siniseen tai vihreään, siis mahdollisimman perusharmaan melko vaaleana. Kaikki sävykartoilla hyvät savyt eivät puukappaleissa ja luonnonvalossa näyttäneet yhtään oikealta, ja kauhuskenaarioni oli että lopputuloksena meillä olisi vaaleansininen talo. Päätin siis lähteä hiukan ruskeaan taittavaan harmaaseen, jolloin ajattelin lopputuloksen olevan vähän kelohonkamainen, tai mudan värinen. Kokeilin Teknoksen sävyä 7533 koepurkin verran autotallin seinään, ja avot, siinä se oli. Lopputulos on ehkä aavistuksen tummempi kuin mitä alunperin halusin, mutta tykkään sen perusharmaudesta. Joku kyllä ehti mainita sen taittuvan syreeniin (liilaan), mutta kieltämättä se taittuu hiukan eri suuntiin erilaisissa valaistuksissa, aurinkoisella ja pilvisellä säällä. Nurkkalaudat ja ikkuna- ja ovenpielet, sekä kaiteet maalattiin saman maalin valkoisella (sävyttämätön).

Talo joka suunnalta; seinissä Teknoksen sävy 7533

Kahdessa kuvassa näkyy myös yksi uusi projektimme, katettu takaterassi. Katemateriaaliksi valitsimme PC-muovin savuharmaan sävyn. PC-valokate on hiukan kalliimpaa kuin perinteinen PVC-valokate, mutta pitäisi olla säänkestävämpää (elastisempaa), kun näillä leveysasteilla on jonkin verran reilusti tuota lumikuormaakin talvisin. Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Valokate auttaa myös varjostamaan vähän keittiön ikkunoita auringon kuumimmalta paahteelta, eikä sisälämpötila noussut enää viime helteillä niin mahdottomaksi isojen ikkunoiden vuoksi.

Toinen viime viikkojen projekti oli puuvarasto pihalle, jonka Janne toteutti isänsä kanssa talosta ja tallista ylijääneillä hirsipaneeleilla samaan tyyliin. Takaseinällä on myös ikkuna tuomassa valoa varastoon.

Puuvarasto



Oheistöinä syntyi siipan käsissä myös aiemmin suunnitellut portit terasseille. Sivuterassin portti on tarkoitus palvella varsinaisesti sitten myöhemmin kun koirille saadaan tehtyä oma aitaus, mutta tuli nyt tehtyä samoilla inspiraatioilla ja maalauksilla valmiiksi.

Sivuterassin portti, joka johtaa siis tulevaan koirien aitaukseen, johon vie myös portin

takana oleva koirien huoneen ovi.

Takaterassin portti, josta pääsee myös sitä kautta pihalle.

Pihanlaitto ja nurmikon istutus oli myös yksi tämän kesän tavoite, mutta näillä näkymin jää vielä ensi keväälle, koska nurmi ja kaikki kedon kukkaset kuitenkin kasvavat jo iloisena sekamelskana pihan täydeltä, joten tärkeysjärjestyksessä piha jäänee nyt häviölle. Olen kuitenkin istuttanut jo viime kesänä ja tänä kesänä vielä lisää puita ja pensaita, sekä isohkon havualueen, joten istutukset saavat mukavasti etumatkaa jo samettinurmikkoa odotellessa...

Pikkuprinssimme täytti vajaat kaksi viikkoa sitten jo vuoden. Tänään saattelin keskimmäisen lapsemme eka luokalle, ja vanhimmankin neljännelle luokalle.  Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin, ja ilmeisesti minä sen mukana, mutta vanhene en yhtään :)

Jooa 1 vuotta

Neea lähdössä ensimmäiseen koulupäiväänsä



Uusi lelu

Viime vuosi oli meille tapahtumarikas kun saimme maaliskuussa muuttaa uuteen taloomme, heinäkuussa syntyi kolmas lapsemme, ja synkempänä puolena menetimme kaksi rakasta koiralastamme, Jonathanin helmikuussa ja Iisan marraskuussa. Rakentamisessa pidettiin taukoa muutama kuukausi huhti-kesäkuussa Jannen käytyä käsileikkauksessa, ja heinäkuussa jatkettiin vielä yläkerran osalta projektia.  Yläkertakin valmistui syyskuussa muutama viikko ennen Jooan kastejuhlaa. Nautin täysin rinnoin äitiyslomasta nyt uudessa talossa, joka viimeinkin täyttää kaikki tilatarpeemme elämisen ja harrastusten suhteen; Janne sai ison autotallinsa, tai -hallinsa miltä se enemmänkin näyttää, ja minä sain "koirahuoneen" joka on täysin koirien valtakuntaa ja pentueetkin on helppo hoitaa siellä. Voisi kai sanoa että kaikki unelmani perhe-elämäidyllistä lasten lukumäärää ja itsesuunnittelemaa taloa myöten täyttyivät samana vuonna. Raskasta oli, mutta kyllä oli vaivan arvoista!

Laitetaas vielä muutama kuva mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin.

Purettava vanha rintamamiestalo ja 7000 neliötä

maata. Urakka alkoi marraskuussa 2009.

Ja risusavottaa riitti...

... kahden rekka-autolastillisen verran.

Tässä lopputulos syksyllä 2011

Sitten vielä pari kuvaa omasta pikku prinssistämme, joka oli kuitenkin koko vuoden kirkkain tähti.

Jooa ensimmäisen ja viimeisen kerran

mekossa =)

´

Talon isännät

Joulua oli ihana laittaa uuteen kotiin, ja minä oli ollut ilmeisen kiltti ja reipas koko vuoden, koska sain viimein joululahjaksi ihkaoman järjestelmäkameran, Canon 600D:n 18-135mm putkella! Turistikameraksikin sitä ehdittiin jo tituleerata, mutta olen kyllä itse enemmän kuin onnellinen kun monivuotinen haaveeni toteutui, eikä kykyni varmasti ammattimaisemman kameran käyttömahdollisuuksiin olisi riittäneetkään. Nyt vaan pitäisi vielä taikoa jostain aikaa että saisi keskittyä tutkimaan rauhassa mihin kaikkeen kamera pystyy, ja ennenkaikkea minä sen kanssa. Laitan nyt alle muutamia ihan raakileotoksia joita räpsin koskematta mihinkään ohjekirjoihin tai kameran säätöihin. Kivan tuntuinen kapistus kyllä, eiköhän me vielä tästä ystävystytä syvemminkin.

Kiia tekemässä mummulle salaattia

Whippetit kylästelemässä. Meillä on aina koirat toisiinsa liimaantuneina ja minä näköpiirissä ettei kukaan laumasta vaan pääse karkaamaan huomaamatta. Miten teillä muilla?

Rakettejakin käytiin ihastelemassa uutena vuotena

Neea tanssitunnille lähdössä.

Whippettien tulenpalvontaa

Uudelle vuodelle meillä ei ole kertakaikkiaan mitään suuria suunnitelmia. Jatkan hoitovapaalla marraskuulle asti, ja aion nauttia edelleen kotona olosta. Odotan innoissani että pääsen pihan kimppuun toukokuussa, ja ensimmäinen isompi urakka meillä on vielä talon ja tallin maalaus ulkopuolelta, säästetään siis energiaa sinne :) Toivoisin tänä vuonna myös pentusuunnitelmien onnistuvan. Siinä riittäisikin taas ohjelmaa arkeen. Tänä talvena on täällä lapissakin pakkaslukemat pysyneet nyt paria viime päivää lukuunottamatta kohtuullisina, ja olemme koirien kanssa päässeet lenkkeilemään ahkerasti. Vastapainoksi koirat nauttivat joka ilta takkatulen lämmöstä, ja Nuutti osaa jo kerjätäkin tulien sytyttämistä takkaan. Nuoresta iästään huolimatta Nuutti on kyllä älykkäin koiramme ikinä, sillä on todella hauskoja "puhetta vaille" tempauksia. Emänsä Lumi on kyllä toinen superälyllä varustettu whippet, joten lienee periytyvää. No, elämä ei meillä ainakaan ole koskaan tylsää! Hauskaa alkanutta vuotta kaikille plogin lukijoille!