Keväilyä

 Kevät tekee kovasti tuloaan täällä lapissakin, ja olemme saaneet nauttia ihanista ulkoilukeleistä jo pari viikkoa. Möhköfantti kasvaa kohisten, tassut ovat jo kaksi kertaa whippettien tassujen kokoiset, pää saman kokoinen kuin whippeteillä, ja korkeudessa möhkis häviää enää muutamia senttejä. Painokin hipoo ja samoja lukemia. Jose on kaikessa kömpelyydessään ja suloisuudessaan jo kietonut meidät kaikki vieraat mukaanlukien ihan haltioihimme. Se vaikuttaa myös hämmästyttävän älykkäältä tapaukselta, ja osaa ilmaista aika hyvin mitä tahtoo.

Pilvin kanssa riehumista parin viikon takaa

Mäenlaskua Jooan kanssa

..tai laskee ken uskaltaa

Turvallisempaa on toimia alastulokomiteana

Meillä oli hektiset neljä viikkoa ja risat maaliskuussa kun neljästä nartusta kolme oli taas yhtä aikaa juoksulla. Se oli sitä urosten ja narttujen omistamisen autuutta, höystettynä yhdellä nelijalkaisella ja yhdellä kaksijalkaisella pennulla. En voi suositella kenellekään, täytyy olla "vähän" hullu että jaksaa, kuten olemme muutamaan otteeseen kuulleet... Mutta nyt ollaan taas onneksi palattu normaaliin arkeen. Kiti tapasi tutun sulhonsa Savun 2,5 viikkoa sitten, ja iloisen jälleennäkemisen tuloksia odotellaan toukokuun puolen välin tienoilla.

Pilvi ja Kiti

Nuutti ja Jose, pojat hippasilla

Jose ja Pilvi

 

Jose, Pineron Poker Face

Tämä katse on vastustamaton <3

Milla käyttää Pilviä hyväkseen

 Tästä lattiatyynystä pyydettiin postausta. Kuten näkyy käyttökelpoinen se on ja erittäin suosittu. Tyyny on ontelokuteesta virkkaamalla tehty, ja äitini käsialaa, mutta tietääkseni sille on ohje vain äitini päässä, joten jokainen itse vaan kokeilemaan jolla virkkauskoukku pysyy kädessä. Sisällä on täytteenä muutama ihan normaali tyyny, sen verran osaan sanoa.

Kun sisustusaiheeseen taas päästiin niin laitanpa kuvan myös uudesta hankinnastani. Olen haaveillut pidempään massiivipuisesta vitriinistä, mutta haasteena oli seinäke jolle sitä suunnittelin. Leveys valokatkaisijoiden ja toisessa reunassa keskuspölynimurin luukun välissä oli vain 73cm, kun yleensä kaikki 2-oviset vitriinit ovat vähintään 80cm leveitä. Pongasin tämän Pentikin Helene-vitriinin muutama kuukausi sitten, jossa leveys sopi rungon keskiosasta kuin hansikas, ja muutkin kriteerit täyttyivät materiaalin ja ulkonäön suhteen, joten se oli pakko saada. Pentikillä ei tunnetusti kaikkia huonekaluja ole kuin yksittäiskappaleita tietyissä myymälöissä, joten vaati hieman selvittelyä mistä tämä vitriini löytyisi. Rovaniemen liikkeestä löytyi yksi kappale, joten ei muuta kuin kärry perään ja menoksi. Vitriini saatiin onneksi ehjänä kotiin ja siinä se nyt komeilee. Korkeuttakaan ei ole kuin 160cm, niinkuin toivoinkin, joten tuohon päälle voisi keksiä jotain kivaa.

Jose the big foot

Näin rauhallisissa merkeissä alkoi hiihtolomamme vietto, Pilvi vakiopaikallaan takan edessä...

Kunnes kaksijalkaiset saapuivat parin päivän reissultaan, eikä mikään ollut enää ennallaan. Möhköfantti asteli taloon.

 Hän on Jose, ristimänimeltään Pineron Poker Face, juuri se mistä Lady Gaga lurittelee. Ja hän ei ole whippet, eikä myöskään elefantin poikanen, vaikka tassujen töminä kuulostaakin siltä. Noilla tassuilla juostaan vielä joskus lujaa, sillä hän on greyhound.

Pienet löysivät tietenkin heti yhteisen kielen

 Mutta kaikista onnellisin taitaa olla kuitenkin Pilvi...

... joka ei meinaa malttaa edes sitä että välillä pentu nukkuu, syö, tai muuten vaan on.

 Eilen nautittiin ainoasta kauniista päivästä lomaviikolla

 Tänään oli taas paluu harmauteen, ja takin käyttöön.

 Onni on molemminpuolista...

..tämä ystävyystarina taitaa jatkua ikuisuuksiin <3

Ompeluksia

Perinteinen käsityöinspiraatio iskee minuun aina samaan aikaan vuodesta, johtuisikohan lupaavista auringonpilkahduksista ja pakkasista, ts. lisääntyneesta energian määrästä jonka kanavoimista käsitöihin edesauttaa kovat pakkaset, kun pihallakaan ei pitkään tarkene olla. Hyvähän se on kerran vuodessa aina innostua jostain hyödyllisestä, ainakin Pilvi kiittää tällä kertaa. Eikä Pilville sovikaan ihan tyttömäisen pinkki, vaan takki sai somistusta raikkaasta turkoosista.

Pilvi ja uusi takki

Eikä innostus jäänyt yhteen takkiin, vaan inspiraatio tuotti kolme takkia ja läjän trikoopipoja parissa päivässä. On uskomattoman ihanaa saada itseäkin tyydyttäviä tuotoksia aikaan kun intoa on enemmän kuin taitoa. Katsotaan kauanko tämä hype kestää, kankaitakin jäi vielä...

Kajaani kv

Eevi, Zaraque's Illusion Of Love

Perinteinen Kajaanin kv-näyttely aloitti taas meidän näyttelyvuoden, ja hienosti sen tekikin. Kitin tytär Eevi päihitti myös äitinsä ja oli pn-2 saaden ensimmäisen sertinsä. Onnea vielä Eeville ja Tuijalle! Kiti oli pn-3 ja Pilvi sai Eh:n. Ruffe voitti juniori-urokset Erillä, mutta ilman sa:ta. Nyt on harvinaisen paljon tarjontaa talvi/kevätnäyttelyistä meidänkin "ulottuvillamme", ja oikeastaan koko vuonna näyttelyt on jakautuneet tasaisemmin pitkin vuotta. Katsotaan nyt mihin on inspiraatiota ja töiden puolesta mahdollista lähteä.

Joulun odottelua

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta, pahoittelen, ja vetoan elämän ruuhkavuosiin. Ensinnäkin Kolme karvaista jäsentämme täytti vuosia marraskuun lopulla. Kiti ja Nuutti saavuttivat jo keski-iän 5 vuotta 26.11., ja nuorin pilli-piiparimme Pilvi täytti 1 vuotta 24.11. Päiviä juhlittiin luonnollisesti herkkujen kera.



Pilvi 1 vee, jee!



Joulukuussa on riittänyt tohinaa lasten koulun kanssa, kun viimeisiä kokeita on painanut päälle urakkatahdilla. Myös harrastusten kanssa on valmistauduttu syyskauden huipennuksiin. Ratsastuksessa saadaan äidin iloksi nyt muutaman viikon hengähdystauko, samoin tanssissa. Tyttöjen tanssikoulun perinteinen talvigaala pidettiin itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Tanssikoulun noin 400 oppilasta esiintyivät kukin oman ryhmänsä kanssa, joten tanssillista tykitystä riitti 1,5 tunnin ajan.

Neea keskellä edessä

Joulu tuli meille hieman etuajassa kun ostimme vihdoin ja viimein joululahjaksi pitkäaikaisen haaveen, nimittäin uuden television. Edellinen telkkarimme ostettiin 2005 juuri siinä kynnyksellä kun litteät televisiot eivät olleet vielä yleistyneet ja hinnat kipuilivat tavallisten tallaajien ulottumattomissa, joten ostimme tuolloin aikansa huipputekniikalla varustellun Sony kuvaputkitelevision. Sehän on sinnitellyt näihin päiviin saakka vaikka olen kovasti yrittänyt vihjailla että nyt jos koskaan olisi sopivaa jonkin kodinkoneen lasahtaa. 32-tuumainen kuvaputkikömmätti kun tosiaan vei sen 1,5 neliötä olohuoneesta, eikä mitkään hienot ja nykyaikaiset tv-tasotkaan riittäneet syvyydeltään sille, joten jouduin kärsimään visuaalisesti kamalasta nurkkauksesta olohuoneessa melkein 3 vuotta tässä uudessa talossa.

Kiitos joulupukki!



Koirillekin ilmaantui alkusyksystä uusi Ikean löytö -sänky, ja
pääsimme vanhasta nahkasohvarumiluksesta eroon.



Hankin ensimmäiseksi keittiön verhoiksi tähän uuteen taloon
3 vuotta sitten Ellokselta Kobbe-laskosverhot. Alusta asti ne
tuntuivat vähän liian kapeilta ja joutuivat kaapin perälle melko
pian. Sain viimein nyt syksyllä tilattua samat verhot leveämpänä
ja ah, taas on niin kotoinen olo!

Viime viikonlopun vietimme Asikkala-Helsinki suunnalla, kun saimme muutaman vuoden tauon jälkeen taas lähdettyä messukeskun perinteiseen Voittaja-näyttelyyn. Tokkopa noin kauas olisi nytkään lähdetty titteleitä vaan tavoittelemaan, mutta kun samalla saimme viettää ihanaa laatuaikaa rakkaiden ystävien kanssa jotka asettuivat pari vuotta sitten asumaan niin kauas täältä tapahtumien keskipisteestä :) Kiitos Karo ja Jussi taas meidän holhouksesta!

Pari kuvaa kuitenkin näyttelystä todisteeksi että sielläkin kävimme pyörähtämässä.

Pilvi pohjoismaiden voittaja-näyttelyssä; Jun ERI, tuomari Magnus Hagsted (Signum)

Kiti valioluokassa Eri

Toivottavasti kuvamäärä korvaa edes himpun epäahkeruuttani tässä plogin kirjoittelussa, kun en lupaa parempaa päivitystahtia ensi vuodellekaan. Mutta ehkäpä jos saatais alkuvuodesta Kitin pentusuunnitelmat toteutumaan niin tulisi lykättyä ihania pentukuvia netti täyteen viikottain. Sitä odotellessa toivotan unelmia ja onnea kaikille ensi vuoteen, ja syökää hyvin jouluna!



Syystunnelmia

Kesä tuntuu olevan nyt lopullisesti ohi, ja meillä on tällä hetkellä jo viitisen senttiä lunta, vaikkakaan en usko että olisi vielä pysyvästi maassa. Kameraa purkaessa oli kiva vielä palata syksyn tunnelmiin. Saimme tosiaan melkoisen pihaurakan hyvälle mallille, kun nurmikko on jo täydessä kasvussa ja tuuheudessa. Pihavalot jäi vielä kuten kuvasta näkyy tolppa ja johto-asteelle, ja portaikon edustan laatoitus ja muurikiveykset myös odottavat ensi kesään, mutta piha näyttää jo pikkuhiljaa sellaiselta kuin halusimme. Koirillekin saatiin tehtyä aidattu alue takapihalle. Aidattua aluetta on noin tuhat neliötä, ja aita toteutettiin talon ja pihapiiriin sopivasti heinäuluilla, joiden välissä on 120cm korkea vahva puutarhaverkko. Verkko naamioituu siten melko huomaamattomaksi.

 Varsinaisen tonttimme ja meille kuuluvan maatalousmaan väliin jää syvä Ämmänoja, joka verhoiltiin ja turvallisuussyistä kierrettiin myös aidalla.

Takapihan koira-aitaa

Jätimme myös vanhan pihatien itsellemme oikaisutieksi käyttöön

Siippa teki myös hiukan käytännöllistä rekvisiittaa pihalle,
näissä rapuissa roikkuu jo lyhty ja lintulauta tällä hetkellä.

 Ja jotta ei mene tämäkään bloggaus ilman koiramaisia juttuja, pieni maininta Hailuodon maastoista. Olen aina ylistänyt Hailuodon maastoja sekä maisemaltaan että järjestelypuitteiltaan aivan mahtipontisen hienoiksi, eikä maisemat ja ihana merentuoksu pettänyt tälläkään kertaa. Vaikka kuvasta ei heti uskoisi, aurinko ei liikaa hellinyt ja merituuli oli tällä kertaa kyllä aivan liiankin raitis. Koirilla oli melko jäisevät olosuhteet pinkaista juoksunsa läpi.

Whippettejä oli kaikissa neljässä sarjassa reilusti toista kymmentä, ja taso oli kova. Meillä oli Kitin tytär Vilja mukana, joka vastasikin oman porukkamme parhaasta suorituksesta ollen oman sarjansa 7. sa:lla ja erinomaisilla pisteillä. Kiti ja Nuutti jäivät finaalien ulkopuolelle aivan kohtuullisilla pisteilläkin, joten finaalirajat oli tosiaan korkeat. Myös Ruffe piti tiimimme mainetta yllä juosten itsensä finaaliin. Ruffe sai korkeat finaalipisteet, mutta ne riittivät nostamaan sijoitusta kuitenkin vain kahdeksanneksi.


Ruffe (Zaraque's Irish Coffee) täydessä vauhdissa

27.9. juhlittiin ensimmäisen whippet-pentueemme 12-vuotispäiviä. Pentueesta on elossa enää kaksi, joista toinen on oma rakas Millamme. 10.10. täytti F-pentue 8-vuotta, ja halaukset sai myös ihanista ihanin Lumimme. Ehkä innostumme nyt Lumin kanssa kiertämään myös muutamat näyttelyt veteraaniluokissa.

Aktiviteetteja



Sagramour Pietra Preziosa, kuvassa 9kk

Syksy on alkanut ihanan aktiivisissa harrastusmerkeissä, ollaan misseilty ja maastoiltu sopivassa määrin. Pilvi yllätti meidät kaikki ja aloitti aika huikeasti virallisen näyttelyuransa Pellon ryhmänäyttelyssä olemalla heti rop ja saaden myös ensimmäisen sertinsä. Kiti antoi tilaa nuoremmalleen ja oli pn2, paremmin ei olisi siis voinut toivoa. Näyttelyn ohessa järjestettiin myös joukkoterveystarkastus, joten Kitiltä uusittiin silmätutkimus ja tehtiin virallinen sydänkuuntelu, kun edellisistä tulee pian kaksi vuotta. Sydän myös ultrattiin viimeksi joten sille ei nyt ole vielä tarvetta. Kaikki oli kunnossa.

Kuntoa on tietysti pidetty yllä juoksukoitoksia varten, ja Pilvi on vielä harjoitellut vieheellä metsästyksen saloja. Viettiä ja sopivasti tulisuutta tuntuu ainakin piisaavan.



Pilvi tositoimissa maastoharkoissa



Kiti



Nuutti ja hiekat silmiinsä saanut Lulu (Zaraque's Innocent Love)