Tuunausta vaihteeksi

Sadepäiviä riittää tänä syksynä, joten on ollut aikaa puuhastella sisälläkin. Hankin itselleni uuden tuunailuprojektin muutama viikko sitten, kun ostin käytetyn kuuden hengen ruokailuryhmän netin kautta. Olen haaveillut talon valmistumisesta asti massiivisesta ruokapöydästä, mutta hinta uudella olisi vähintäänkin nelinumeroinen, joten haave on saanut muhia vain mielessä. Netin myyntipalstalla silmiini osui ihan sattumalta juuri sellainen pöytä josta olin haaveillut, väri vain ei ollut ihan sitä mitä ajattelin, mutta koska oli massiivipuisesta pöydästä kyse niin kunto ja värihän ei olleet kuin hidaste. Hintakin oli käytetyllä pöydällä kohdillaan, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Ensin hiottiin kaikki pinnat kannesta ja jaloista. Käsittelin kaikki kahteen kertaan Osmo color -puuvahalla, "kuusi" sävyllä. Lopputulos on haluamani kuultovalkea puolimattaisella pinnalla.

Ja tässä lopputulos

Edellinen omistaja oli teettänyt mittatilauksena lasin pöydän kannen päälle, ja se saa suojata pintaa myös meillä nyt ainakin toistaiseksi kun on vielä pienimmällä kaksijalkaisella lusikka muussakin käytössä kuin syomisessä. Tuolit olivat toissijainen tuote kaupassa. Mietin että tilaisinko niihin pellavaiset täyshuput, vai ostammeko uudet tuolit kokonaan. Tuolien hiominen ja vahaaminen on niin työlästä että siihen ei ryhdytä. Tuolit eivät kuitenkaan mielestäni olekaan yhtään pahan näköiset vaikka tuollaisenaankaan, joten saavat toistaiseksi olla. Ne ovat kuitenkin myös todella tukevan tuntoiset ja hyvät istua. Pöydästä poikkeava värikään ei häiritse pahemmin, ja vielä vähemmän häiritsisi jos takana näkyvän tammisenkin käsittelisi myös Osmo colorilla kuultovalkoiseksi...

Tein myös toisen aika edullisen tuunauksen vanhasta "uudeksi. Äidillä oli koivujakkara, joka oli vain lakattu ja hiukan ajansyömä. Ehdotin vaihtokauppaa meidän metallijalkaiseen jakkaraan, koska massiivipuinen sopi meille paremmin, ja heille sirompi metallijalkainen. Lupasin kunnostaa molemmat ensin uudistetumpaan kuosiin. Niimpä armas mieheni hoisi hiomisosuuden, ja minä maalasin molempien puuosat valkoisella kalustemaalilla. Lopputulos taisi olla molemmille mieleinen.

Uuden ilmeen saanut keittiöjakkara

Äitikin ahkeroi taas viime talven puutöissä, ja Jooakin sai oman kirstunsa viimein tänne kotiin. Nyt on kaikilla lapsilla, ja myös minulla omat kirstut jotka toivottavasti seuraavat arvostettuna käsityönä ja käyttöhuonekaluna koko elämän mukana.

Jooan kirstu



Jotain uusia sisustushankintojakin olen pikkuhiljaa tehnyt. Pihalle sain viimein uuden rautatieomenapuun. Hankin entiseen kotiimme Rautatieomenapuun heti ensimmäisenä kesänä kun ostimme talon, ja neljäntenä kesänä se tuotti jo satoa. Pidin kovasti puun ulkonäöstä roikkuvine oksineen, ja se oli ehkä suurin materiaalinen asia jota jäin kaipaamaan entisestä talostamme. Istutin heti vuosi sitten tänne uuteen kotiinkin rautatieomenapuun, mutta koirat törmäsivät juostessaan siihen viime syksynä, eikä se antanut enää elonmerkkejä tänä kesänä. Nyt sain viimein uuden puun pihalle juurtumaan, toivottavasti tämä on yhtään parempionninen yksilö, ja ilahduttaa meitä kauniilla kukinnalla jo ensi kesänä.

Eteishalliin haaveilin sirohkosta rottinkituolista, jossa voi istua laittamaan kenkiä tai pukemaan Jooaa. Mieleinen malliltaan ja väriltään (ja hinnaltaan..) löytyi Ikeasta.

Olohuoneen erkkeriin sain viimein haaveilemani pellavaverhot purjerenkailla. Kirkasti ihanasti koko huoneen.

Omaan makuuhuoneeseen löysin viimein riittävän ison pyöreän maton,

tässä Elloksen versiossa halkaisija on 200cm.

Ihastuin tähän Ikean pöytälamppuun välittömästi kun näin sen.

Pitäisi raskia vaan ostaa toinenkin toiselle yöpöydälle.

Ja vihdoinkin oikean kokoinen, mallinen ja värinen kori koirien leluille. En kai ole turhan vaativa, ei

mennyt kuin vuosi löytää oikeanlainen... Pitänee suojella pentuikäisiltä.

Otin kesäkukka-asetelmistani talteen kaksi murattia, jotka iskin molemmat samaan ruukkuun.

Olin ilahtunut miten hyvävointiset ne ovat, ja sopivat mielestäni loistavasti tuohon lipaston kulmalle.

Ei blogia ilman koirimaisia asioita, eli meillä on ollut reilun viikon taas kaksi hoitolaista täällä, Inka (Z. Golden Dream) ja Kaneli (Z. How Sweet It Is), eikä vauhtia ole puuttunut lenkkireissuilta. Ihan hyvä kun koiravieraat nostattavat vähän omien koirienkin kuntoa. Kameraa en ole viitsinyt kauheasti ulkoiluttaa kun täällä on satanut enemmän tai vähemmän joka päivä, ja lenkit on pyritty pyrähtämään kuitenkin pikkusateissakin.

Zaraquessilaiset vetää aina yhtä köyttä, Kaneli takimmaisena Millan hoivauksessa.

Inka

Inkan Special-tyyli

Kiti ja Jooa, best friends

Jooa hoivaa myös vieraat koirat, iltapusuvuorossa Kaneli

Ja Millakin saa iltahalit





Pentutreffit

Viime sunnuntaina tanner tömisi täällä Lautiosaaressa, kun viisi I-pentulaista oli kokoontunut tapaamaan toisiaan sekä huvin että "työn" merkeissä. Sateisten päivien väliin oli luontoäiti kuullut toiveemme ja loihtinut mukavan aurinkoisen syyssään, joten oli todella mukava viettää koiramainen päivä ulkoilmassa. Kiitos aktiivisille omistajille kun jaksoitte ajella tänne asti tapaamaan kasvistätiä ja pentujen sisaruksia. Ohjelmassa oli ensin yhteislenkkeilyä ja -leikkimistä, eikä täysin vaaratilanteiltakaan vältytty kun nelikuiset pennut pääsivät vauhtiin. Kun enimmät ylienergiat oli saatu purettua voitiin keskittyä pupun saalistamiseen ja tietenkin myös misseilyyn, eli näyttelyharjoituksiin. Enemmittä puheitta kuvakimaraa:

Iloinen rakkisakki omistajineen vielä virtaa puhkuen :D



Ainoa kuva kamerassani jossa kaikki viisi pentua mahtuivat samaan kuvaan irrallaan..

Vilja näytti jo aiemmalla kokemuksella mallia

Vilja

Lululla oli ensikertalaiseksi huippuvire viehejahdissa

Lulu

Hilma suoritti sujuvasti kulman

Hilma

Vilja ja Hilma parijuoksussa

Vilja ja Hilma

Mangolla tosi kyseessä

Mango

Ruffen tyylinäyte

Ruffe

Mango ja Ruffe parijuoksussa

Vilja vajaat 4kk

(Zaraque's It's Love Time)

Lulu 4kk

(Zaraque's Innocent Love)

 

Hilma 4kk

(Zaraque's I'm In Love)

Mango 4kk

(Zaraque's I'm a Love Machine)

Ruffe 4kk

(Zaraque's Irish Coffee)



Uusi perheenjäsen

Blogikirjoittelu on viettänyt hiljaiseloa jo kuukauden, ja syy on kyllä osittais laiskotuksessa, myönnän, mutta voinen hiukan syyttää arjen kiireitäkin jotka on puskeneet taas lasten koulujen ja harrastusten muodossa täydellä teholla niskaan. Meillä myös sattui klassinen kömmähdys; ulkoisen kovalevyn hankinnasta oli toki puhuttu moneen kertaan, mutta sille asteelle se oli jäänytkin, ja reilu viikko sitten uskollinen kannettavani sanoi työsopimuksensa irti ilman irtisanomisaikaa. Mukana meni useamman kuukauden valokuvat, mukaanlukien viimeisimmän pentueen kuvat. Toivon mukaan joku tietokonetohtori saisi niitä kaiveltua vielä talteen. Nyt tyttöjen kone on koko perheen käytössä, enkä ole oikein nettiä kummempaa vielä hyötynyt tästä koneesta, koska tässä ei ole juuri mitään tarvitsemiani tuttuja ohjelmia. Olen siis melko lailla vielä lamaantunut, niin sanotusti sormille lyöty.

Meille muutti jokunen viikko sitten uusi perheenjäsen; Olivia. Olivia on karvainen ja sillä on neljä jalkaa. Se rakastaa ruokaa ja pehmeää nukkumapaikkaa. Se tykkää myös kovasti juosta ja kaivaa. Ei, se ei ole whippetin pentu.

Olivia, syyrialainen hamsteri

Kaikki "kläpit" ihmettelemässä kaverin touhuja

Viikko sitten pyörähdimme Kitin kanssa ensimmäisessä näyttelyssä yli vuoteen. Tuomaritäti ei arvostanut Kitiä avoimen luokan erinomaista ja neljättä sijaa (10 avointa narttua) korkeammalle, vaikka arvostelussa oli pelkkää kehua kaikki, mutta meillä oli Kitin kanssa todella kivaa kehässä ja jäi taas mukava odotusmieli seuraavia näyttelyitä varten. Jokainen joka on esittänyt sekä kehässä viihtyvää koiraa että täysin vastentahtoista koiraa tietää kuinka mukavaakin näyttelytouhut voi parhaimmillaan olla, hyvästä seurasta ja ihanistä ihmisistä puhumattakaan.

Kitty-kaunotar

Kitin tytär Vilja käväisi meillä pari päivää hoidossa.Vilja oli oikein kiltti ja suloinen whippet-lapsonen, kuulostaa kyllä olevan ihan erilainen kuin useammat muut sisaruksensa :) Kiti tunnisti Viljan vielä omakseen, ja leikityksen määrästä päätellen oli ihan iloinen lapsosensa vierailusta kun oli saanut jo vähän pidemmän hengähdystauon koko pesueesta.

Vilja viaton

Pakollinen poseerauskuvakin otettiin -Vilja 3,5kk

Nyt on ilmat jo kylmenneet niin ettei jokikylvyt enää houkuttele, mutta muutamat kuvat vielä koiriemme lemppariharrastuksesta, jota jatkettiin tänä kesänä elokuun loppuun asti.

Muistatteko vielä uimahyppyjen primusmaisterimme Nuutin?

Loikalla saa aina hyvä etumatkan vastustajiin nähden - Kiti ja Lumi kannoilla

Tällä kertaa voiton vei kuitenkin Lumi

Milla viettää kohta 11 vuotispäiväänsä, ja saa oman lelunsa aina vähän lähemmäs rantaa, koska ei uskalla enää lähteä rämäpääkolmikon kilpailuhenkeen mukaan.







Kesä paketissa

Viimeinen kuukausi on ollut niin tapahtumarikas että en tiedä mistä aloittaisi ettei tämä kirjoitus menisi pelkäksi uutisten luvuksi. Suurin osa pennuista lähti omiin koteihinsa jo lähes kuukausi sitten, heti kun noin 8 viikon ikä tuli täyteen. Mango, aiemmalta nimeltään Salama, oli muutaman viikon pidempään kuten oli jo aiemmin sovittu, joten meidänkin koirilla oli hiukan pehmeämpi lasku taas "rauhalliseen" arkeen, jos sitä rauhalliseksi voi edes koirien osalta sanoa.

Mango isoisomummu Millan hoidettavana

En jättänyt tällä kertaa itselleni pentua, vaikka houkutus oli taas suuri. Syy oli jo aiemmassa houkutuksessa, eli emä Kitissä (Z. High Temptation :) ), joka muutti pysyvästi laumaamme. Valtavan iso kiitos Tiinalle että sain mahdollisuuden hankkia sen takaisin ekakotiinsa!

Kitty-kaunotar uunituoreissa kuvissa





Kesä oli harrastusrintamalla hiljaisin 24 vuoteen! Vuoden -87 jälkeen ei ole ollut yhtään kesää välissä ilman omia koiria näyttelyissä. Kotinäyttelyssä Kemissä pääsin sentään pyörähtämään hurmaavan Helmi-whippetin kanssa kehässä, jottei ihan pääsisi unohtumaan mitä siellä kehässä tehtiinkään... Pennut tietysti rajoittivat vähän menoja, eikä maastokisoissakaan päästy käymään toukokuisia kotikisoja lukuunottamatta. Kiti lähtee Limingan ryhmänäyttelyyn syyskuun alussa, joten eiköhän tästä hiukan piristytä taas syksyä kohden.

Jottei vapaa-ajan ongelmia päässyt syntymään pentujenhoidon lisäksi, puuhastelimme koko kesän myös talon ja pihapiirin parissa. Maalaus-urakka saatiin hoidettua kolmessa viikossa, ja lupasin aiemmin kirjoittaa aiheesta enemmän. Maaliksi valitsimme Teknos Nordica Ekon, jota kehuttiin maalien mersuksi. Loppusuoralle valinnassa ylsi Tikkurilan Ultra, mutta Nordica Eko oli kiiltävämpi ja siten helpommin puhtaana pysyvä pinta. Sävyn valinta olikin sitten vielä tuskaisempi prosessi. Halusin harmaan sävyn, joka ei taittaisi liikaa siniseen tai vihreään, siis mahdollisimman perusharmaan melko vaaleana. Kaikki sävykartoilla hyvät savyt eivät puukappaleissa ja luonnonvalossa näyttäneet yhtään oikealta, ja kauhuskenaarioni oli että lopputuloksena meillä olisi vaaleansininen talo. Päätin siis lähteä hiukan ruskeaan taittavaan harmaaseen, jolloin ajattelin lopputuloksen olevan vähän kelohonkamainen, tai mudan värinen. Kokeilin Teknoksen sävyä 7533 koepurkin verran autotallin seinään, ja avot, siinä se oli. Lopputulos on ehkä aavistuksen tummempi kuin mitä alunperin halusin, mutta tykkään sen perusharmaudesta. Joku kyllä ehti mainita sen taittuvan syreeniin (liilaan), mutta kieltämättä se taittuu hiukan eri suuntiin erilaisissa valaistuksissa, aurinkoisella ja pilvisellä säällä. Nurkkalaudat ja ikkuna- ja ovenpielet, sekä kaiteet maalattiin saman maalin valkoisella (sävyttämätön).

Talo joka suunnalta; seinissä Teknoksen sävy 7533

Kahdessa kuvassa näkyy myös yksi uusi projektimme, katettu takaterassi. Katemateriaaliksi valitsimme PC-muovin savuharmaan sävyn. PC-valokate on hiukan kalliimpaa kuin perinteinen PVC-valokate, mutta pitäisi olla säänkestävämpää (elastisempaa), kun näillä leveysasteilla on jonkin verran reilusti tuota lumikuormaakin talvisin. Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Valokate auttaa myös varjostamaan vähän keittiön ikkunoita auringon kuumimmalta paahteelta, eikä sisälämpötila noussut enää viime helteillä niin mahdottomaksi isojen ikkunoiden vuoksi.

Toinen viime viikkojen projekti oli puuvarasto pihalle, jonka Janne toteutti isänsä kanssa talosta ja tallista ylijääneillä hirsipaneeleilla samaan tyyliin. Takaseinällä on myös ikkuna tuomassa valoa varastoon.

Puuvarasto



Oheistöinä syntyi siipan käsissä myös aiemmin suunnitellut portit terasseille. Sivuterassin portti on tarkoitus palvella varsinaisesti sitten myöhemmin kun koirille saadaan tehtyä oma aitaus, mutta tuli nyt tehtyä samoilla inspiraatioilla ja maalauksilla valmiiksi.

Sivuterassin portti, joka johtaa siis tulevaan koirien aitaukseen, johon vie myös portin

takana oleva koirien huoneen ovi.

Takaterassin portti, josta pääsee myös sitä kautta pihalle.

Pihanlaitto ja nurmikon istutus oli myös yksi tämän kesän tavoite, mutta näillä näkymin jää vielä ensi keväälle, koska nurmi ja kaikki kedon kukkaset kuitenkin kasvavat jo iloisena sekamelskana pihan täydeltä, joten tärkeysjärjestyksessä piha jäänee nyt häviölle. Olen kuitenkin istuttanut jo viime kesänä ja tänä kesänä vielä lisää puita ja pensaita, sekä isohkon havualueen, joten istutukset saavat mukavasti etumatkaa jo samettinurmikkoa odotellessa...

Pikkuprinssimme täytti vajaat kaksi viikkoa sitten jo vuoden. Tänään saattelin keskimmäisen lapsemme eka luokalle, ja vanhimmankin neljännelle luokalle.  Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin, ja ilmeisesti minä sen mukana, mutta vanhene en yhtään :)

Jooa 1 vuotta

Neea lähdössä ensimmäiseen koulupäiväänsä